Ruususaippuaa

Tänään tein lämpimästä ilmasta huolimatta ruususaippuaa, aineksina: oliiviöljy, kookosrsva, avokadoöljy, karitevoi, jojobaöljy ja lipeä, nesteenä ruusuvesi.

Tämä saippuantekohan on aina yhtä mielenkiintoista kokeilua, kun ei tiedä miten mikäkin keskenään lopulta reagoi. Ruusuvesi oli punaviinin väristä, hyvälle tuoksuvaa nestettä, kun lisäsin lipeän, se muuttui sinisen kautta ruskeaksi. Huljautettuani nesteen rasvoihin, oli seoksen väri tumman vihreän ja ruskean yhdistelmä. Kuvassa se on ollut parisen tuntia muotissa ja väri on haalennut.

Lipeäseoksessa ruusun tuoksu oli vielä olemassa, joten en laittanut mitään tuoksuöljyä, nyt kolme tuntia myöhemmin muotissa ei ole havaittavissa tuoksua. Harmilloista! Samoin olisi ollut kiva, kun liemen väri olisi jäänyt, mutta ei voi mitään...

Ruusuvettä

Ruusun terälehtiä
+ vettä niukalti

Keitä hiljaisella tulella, kunnes terälehdet ovat muuttuneet valkoiseksi (oletuksella, että ovat alunperin jonkun muun väriset). Siivilöi pulloon. Säilyy jääkaapissa n. 2 viikkoa.

Saippuaa, saippuaa, lisää saippuaa

Samalla kun nautisken juhannusvapaista, teen satsit saippuaa joka käänteessä, eilen oli vuorossa merisuolasaippua mukaellen Saaran ohjetta, pieniä muutoksia tein johtuen siitä, ettei minulla kaikkia mainittuja aineita ollut. Ainekset; kookosrasva, oliiviöljy, karitevoi, vesi, lipeä ja maldon suola, sekä tuoksuna merisuola. Ongelmaa aiheutti verrattain pieni vesimäärä tuohon lipeään nähden, joten aikani sekoiteltuani ja todettuani, ettei liukene, lisäsin muutaman tipan kerrallaan, että sain loputkin rippeet liukenemaan.

Suolaa löytyi kaapista vain 250 g, kun ohjeen mukaan sitä olisi voinut laittaa 0,5 - 1 kg, tosin epäilen miten tuo olisi leikatessa pysynyt kasassa, koska nytkin aiheutui pientä murenemista. Kuva on äärettömän huono, mutta siinä Merisuola-saippua on muotissaan. Ja koska tämä on siitä erikoinen saippua, että muiden saippuoiden vaatiessa vähintään vuorokauden muotissaolon ennen leikkaamista, tämä on leikattava jo muutaman tunnin kuluttua, muutoin siitä tulee niin kova ettei siihen puukko pysty. On alakuvassa sama saippua viipaloituna, sekä päivää aiemmin tekemäni "Juhannussaippua" joka on yhä pötkö muodossa, vaikka muotista pois kuitenkin. Vihreät pilkut erottuvat mielestäni hyvin ja saippuaan jäi muutenkin ihan kiva vaaleanvihreä sävy, vähän kuin pinaattikeittoa!

Juhannussaippuaa

Saippuan nimi muhi päässäni tämän päivän töissä ja kuopukseni sen laukoi ääneen, kun oli rullislenkille lähdössä (tee juhannussaippuaa) ja kerroin tekeväni saippuaa sillä välin. Jotta siis aineksina: auringonkukkaöljy, kookosrasva, oliiviöljy, maapähkinäöljy, karitevoi, avokadoöljy, kameliaöljy, koivunlehtivesi, lipeä ja persiljasilppu.

Koivunlehdet haudutin vesitilkassa ja siivilöin, sinällään oli kovin kaunista vihertävää vettä, joka uinui pakastimessa tunnin verran, tuoksukin oli kuin juhannussaunassa. Tämän kaadoin lipeän joukkoon, oli seos seuraavanlaista ja tuoksukin kuin.... no vähän laimeampaa kuin muinoin kahviin sekoitettussa:

Kiisselivaiheen jälkeen teokset muoteissa:



näissä on jo vihreys havaittavissa, joten ans kattoo, mitä on muutaman päivän päästä!

Muotit on ihan uutta tuotantoa, eli lidlin perunalastupurkki (varmaan vastaava kooltaan kuin princlespurkki) vuorattuna silikoni paistoalustalla, ylijäämät siis on käännetty reunojen yli ja pohjalla purkin kansi (alkuperäinen kansi leikattu pois) jonka vielä varoiksi teipasin pakkausteipillä reunoihin kiinni. Pienenpi muotti-sarja tarttui eilen kaupasta mukaan, olivat tyytyväisiä kun keräilen roskat pois, eli jotain dödöjä se on sisältänyt, mutta silmissäni näytti sopivan kokoisilta "näytepalamuoteiksi".

Saippuaviikko

Pitkästä aikaa sain itsestäni irti ja tiistaina tein "taikinan", aineksina kookosrasva, karitevoi, saksanpähkinäöljy, rapsiöljy, vesi, lipeä, tuoksuina laventeli ja guava, sinisen orvokin terälehtiä ja pisteenä iin päälle sininen elintarvikeväri. Puolessa satsia myös sinapinsiementä kuorijaksi. Tämä väri teki temput, eli taikina muuttui vaaleanpunaiseksi, hehkuvaksi pinkiksi. Siinä kohtaa harmitti, että oli jo tuo laventeli tullut sekoitettua joukkoon, koska väri olisi sopinut jollekkin makealle tuoksulle. Vaan kuinkas sitten kävikään... Vuorokauden päästä tuntui muotti vielä nin pehmeältä, että annoin olla, tänä aamuna huomasin sen muuttuneen vaalean lilaksi ja nyt illalla leikkasin paloiksi (yhä pehmeää). Mielenkiinnolla odottelen kuukauden päähän valmistumista, mutta ainahan vähän pitää kuitenkin kokeilla, vaahtoaa jo kovin mukavasti ja puhdasta tulee.

Ja kun vauhtiin päästiin, niin torstaina pata kuumeni jälleen... aineksina kookosrasva, karitevoi, avokadoöljy, jojobaöljy, auringonkukkaöljy, maapähkinäöljy, lipeä, vesi ja tuoksuna pinkki sokeri (Saaralta), väri pysyi kauniin kermaisena ja jo tänään kumosin muoteista, paitsi pari, jotka ovat vähän hankalamman muotoisessa ja tuntuivat pehmeiltä, liian pehmeiltä siis... Tätäkin odotan kovasti valmiiksi asti, kasvosaippuaksi ajattelin noiden "parempien" öljyjen vuoksi, joissa monenmoista vitamiinia mukana. Vaahto tässä vaiheessa parempi, kuin tuossa laventelisaippuassa.

Ensimmäinen saippuani, jonka tekeminen osui jonnekin talveen, on jotenkin jäänyt vallan sivuun, kahvisaippua, jonka tein toisena, varasti kaken huomioni, joten nyt kaivoin sitä ensimmäistä satsiä käyttöön ja se on kyllä varastossa parantunut huimasti! Kova, miellyttävän tuntuinen ja se pehmeä vaahto on miellyttävä iholla.

Näihin tunnelmiin...

Rumpu

Hän on siinä nyt valmiina, ollut jo jonkun aikaa ja koerummutettuna muutamaan kertaan. Aika mielenkiintoisa ja jänniä ovat nämä ilmiöt, mitä voi tapahtua nahalle ja puulle! Seuraavasta tulee taas omansa näköinen ja jossain vaiheessa tulnee se täydellinen.

Aamusta alkaa loma, luultavasti seuraava saa jo päivänvaloa tai ainakin parempaa hahmotelmaa... Nyt on kapulavärkkiäkin, somat poronsarvet, juuri oikean muotoiset ...

Ja vielä... rummusta

Näyttää olevan tasan puoli vuotta ja olin toiveikas asian etenemisen suhteen sun muuta... Marraskuussa kerroin, miten isäni on asiaa auttanut. Ja minä pöh. No, jossain vaiheessa mietin, että odotan suosiolla lämpimiä ilmoja, että voin ulkona touhuta nahkan luotukset sun muut touhut. Joku päivä sitten aattelinkin, että koitan touhuta täällä kotona ja hain isän verstaasta yhden kehikon. Niitä on siis kolme, en muista mainitsinko. Isoimmassa on se poronsarvi ja nämä kaksi pienenpää on tuettu puulla. Olen tuossa iltaisin väkertänyt väriä kehikon pintaan ja koska mielestäni miranooli ei oikein sovi, niin värinä on toiminut tee, tarkemmin sanoen Twinings Assam, mitä se sitten sisältääkin.

Sisäpuoli on käsitelty tuossa kertaalleen, ulkopuoli useampaan, puukahva on hyvin lähellä alkuperäistä kehikon väriä ja alla on muutaman vuoden päivittynyt mäntyjakkara (esikoisen koulutyö) jos väriä haluaa johonkin verrata.

Toivonmukaan tämä projekti etenee huomenna kalvoon asti. On kyllä likoamassa jo, mutta kiinnitys ei onnistunut näillä kerrostalo vehkeillä... kele!