Mä oon niin leija

Tänään on viimonen työpäivä ennen lomaa, loiskis!

Lomaviikko ollaan kotosalla, mutta pitäis harjotella leipomuksia muuten vaan ja ristiäisiin, pitäs vähän sisustaa, pitäs vähän ommella, pitäs kyllä vähän päästä käymään kaupoillakin ja pitäs ja pitäs, mutta positiivisella mielellä, vaihteeksi ja ainakin vielä. Ja on sitten varattu aika meidän kolli-herroille, nipsastaan vähän värkeistä, niin joskos reissaaminen rauhottuisi. Nyt kyllä isommalla herralla näyttää olevan pissavaivaakin, että lääkitys siihen.

Mutta tänään tää menee ihan vähän vaan keikalle, eikä mille tahansa keikalle, vaan ihan just kattoon Sir Elwood duoa. Nam. Ja jos nyt joku ei ymmärtänyt niin toistan: Nam.

Ärtymystä

Viikonvaihde meni hulinoissa, lauantaina oli sukujuhlat ja ilman muuta oli selvää, että 2-vuotias halusi jatkoille fammun luo. Niin me sitten vähän leikittiin, siliteltiin kisuja, höpötettiin hauskoja ja nukkua pötköteltiin yö vierekkäin. Sunnuntaina oli kummipojan kuopuksen kastetilaisuus. Harvoin meillä mitään virallista ohjelmaa viikonloppuisin on, mutta miten nyt sattui koko viikonlopuksi. Olen ihan ärtynyt, mun tarvis välttämättä saada olla rauhassa edes toinen päivä, omaan tahtiin touhuta tai olla touhuamatta.

Ärtymystä on lisännyt, kun kuopus kitisee alituiseen koska ostetaan tietokone. Tekis sanaristikoita ja pelais ristinollaa. Perkele, niin minä olen tehnyt. Ja tämmönen musta sitten tuli. No, eilen miehellä oli vapaapäivä ja ilmoitin, että kun hakee mut töistä, mennään saman tien koneen hakuun. Nyt se on sitten valittu ja maksettu ja haetaan perjantaina kotiin. Ja samalla päätin, siellä kaupassa ihan, että mitä tässä sitten ihmettelemään, otan kameran samalla. Näin äkkiseltään tuntuu, että liikaa liikkuvia nappuloita, joista jokaisesta tapahtuu ihan liian monta eri toimintoa. Mutta lohdutan itseäni sillä, että 30 päivää on aikaa palauttaa, että jos ei kameran kanssa olla tultu sinuiksi siihen mennessä, niin vien pois. Ekä järjestelmäkamerani siis, karvalakkimalli Canon 1000D.

Tällanen ärtymys muuten ärsyttää itseäkin. Murrrr....

ps. ehkä jo seuraavassa postauksessa on sitten uudella kameralla otetut kuvat.

Kankaita ja suunnitelmia

Kyllä ihmismieli on sitten koukeroinen ja naisen mieli varsinkin?

 

Vastahan vaihdoin olohuoneesta pois ne kirjavat verhot ja punaisen päiväpeitteen valkoiseen. Ja sitten se alkoi, taisi olla samoihin aikoihin kun aurinko alkoi näyttäytyä ja viipyillä taivaanrannassa vähän pidempään ja korkeammalla. Alkoi mieltä kaihertava ajatus, että pitäisi saada jotain väriä vähän johonkin. Ei liikaa, mutta vähän, jotain, jotain. Tuskaan olisi varmasti auttanut ihan tulppaanikimppu, mutta pakkaslukemat kertoo, ettei kannata yrittää kimppua hengissä kotiin asti.

 

Siispä jotain muuta….

Katsotaas miten tässä käy. Olen nimittäin aina ollut kova suunnittelemaan, mutta se toteutuspuoli on aika heikkoa, olisi tosi kiva, kun olisi edes pari henkeä palkattomissa töissä ja tekisivät kaikkea sitä mitä minä suunnittelen. Vapaa ehtoisia...?

Nyt on suunnitelmissa irtopäällisiä tyynyihin ja muutama pyyhe keittiöön. Tämmösistä kankaista:

 

Kankaiden kuvat lainattu Kangas-Mallan sivuilta, josta kankaat myös tilasin.  Sivuilla on hyvät infot ja kuvat kankaista, jotta uskaltaa tilata ”näkemättä” ja ”hypistelemättä”.  Valikoima on mielettömän iso, varmasti löytyy, vaikka etsisi mitä! Toimitus oli nopea, perjantaina tilasin ja eilen tuli, siinä oli sentään viikonloppu välissä.

Nyt jonkun tarttis kaivaa ompelukone esille... Suunnittelin sille paikkaa nykyiselle tietsikkapöydälle, kun kerran tietsikan saa viedä kierrätykseen. Nyt on mietitty läppärin ostoa, en vaan mitenkään jaksasi lähteä töiden jälkeen enää ostoksille....

Mutta toisaalta, ei tämmönen ruokatuntipäivityskään kyllä mistään kotosin ole...

Heipat!

 

Tilannekatsaus

Tervetuloa uusin lukija Taina!

 

Nyt se sitten tapahtui, mitä olen pelännyt, eli kotikone simahti. Kyllähän se toimii, mitä nyt hävitti kaikki tiedostot mitä mulla oli ja joita en ollut ehtinyt kaikkia laittaa tikulle. Ilmoitti vaan näsäviisaasti, että jotain on tuhoutunut käyttäjän tilistä ja tehdyt muutokset eivät talletu. No juu, eli vaikka klikkailen miten suosikeihin sivustoja joilla yleensä käyn, on ne kaikki kadonneet, kun seuraavan kerran kirjaudun. Hienoa. Palaamme aikaan ennen tietokonetta. Näin ollen kuviakaan ei sitten tipu, ellen ole niitä lainannut jostain.

 

Oli sellainenkin aikakausi, kun keräsin kaikenmaailman peltipurkkeja ja sitten tuli aikakausi kun hävitin ne kaikki, se oli edellisen muuton yhteydessä, reilut kuusi vuotta sitten. Nyt niitä on jälleen alkanut kertyä pikkuhiljaa. Elämähän on pelkkää kiertokulkua, joissain asioissa kierto on lyhempi ja joissain pidempi. Koska sitä kuvaa nyt ei ole niin laitetaan linkki, vuoden 1954 kohdalla on purkki, jonkalaisen löysin sunnuntaina kohtuuhinnalla.

Kulta Katriina

Purkki on 250 g jalokahvi purkki ja mikä hienointa, takaosan tekstin näkee lukea ilman silmälaseja. Nykyään semmosta tavaraa ei tehdä, jonka tuoteselosteen näkisi lukea ilman klaseja. Kyllä ennen oli kaikki paremmin.

 

Nyt saattaa tosiaan olla, että pidän hiljaisuutta tuon konebropleeman vuoksi, katotaan nyt…

Toopi

Tätsy juu ja Sini, mää luulen, että sää oletkaiken eniten lukenu mun ajatuksia verhohommassa, katotaan ny tuleeko siitä palkintoa =) En ollu ajatellu, mutkon kerran sanoit...

Tämmönen kaunistus tarttui matkaan Nakkilan kirppikseltä, jossa käytiin eka kertaa. Kirppis oli pieni ja jotenkin kovin sokkeloinen mutta tavaroiltaan ihan jees, kannattaa poiketa. Useampia pöytiä näytti olevan "Tuotto sen ja sen hyväksi" tyyliin.  Myynnissä oli myös uuden näköistä kamaa, oletn että kukkakaupan jäämistöjä ja ihan uusia lankoja, paikkakunnalla ei lankakauppa olekkaan muuten.  Samoin oli valmiita neulomuksia, vauvannuttuja, huiveja ja muuta sellaista, eikä ollenkaan pahanhintaisia mielestäni.

Ja tää oli 15 egee, mikä maakunnan hintataso huomioiden oli ilmanen!

Kaunistus nyt vaan huuteli, että haluaa keittiöön kaapiston päälle, sen keittomaljan viereen. Nih, kun kerta sopii tapeteisiin vallankin hyvästi.

Huomenna, mää aattelin höpistä saippuoista. (Ristus mitä sunnitelmallisuutta?)

Eilen ja tänään

Eilen töistä tullessa oli ihan mieletön auringonlasku, aurinko oli falskin veren punainen ja nosti korkealle taivaalle punaisen kajon. Vaan kun nämä luonnonilmiöt ei jää odottelemaan, eli ajassa jonka ajoimme kotio asti, ilmiö jo laimeni ja vielä lisää siinä ajassa kun hain kameran sisältä, mutta jotain sentään sain talteen...

Pienellä rämpläyksellä tänään myös vaihdoin siihen uuteen pohjan, mikä kaikilla muilla jo taitaakin olla!? Eli ihan oikeassa paikassa olette, vaikka tuntuisi miten kummalta. Valakosella pohjalla. Auts. Olkoon tuolla runotus puolella se musta (siis siellä mikä on ihan hiljanen, kun ei synny, ei synny ja väkisinmakuulla, kylläs tiätte) pohja etelleen.

Tää päivityskin tulee taas tälleen puoliltaöin, kun piti vaarin niskavillat käydä ajelemassa töitten jälkeen. Jos joku tietäs niin musta tehtäs varmaan eläinsuojeluilmotus, siellä oli keittiössä +18 ja makkarissa +22. Sano nukkuvansa kahden peiton kanssa, mutta heräävänsä hikipäässä ja ettei patteria sovi laittaa päälle, kun on niin arka sähkövehkeitten kanssa nyt kun on vähän vanhentunut (siis 82 klasissa, joo).  Tarttee vaan toivoa, ettei pakkanen kovene enempää.

Ja noihin olohuoneen verhoihin vois ny joku sanoa jotain viisasta... vaikkakin huomen ehtoolla mennään kattoon piäntäisoo miästä, lauantaina mennään kattoon toista, kummipojjaan nelivuotiasta esikoista synttäreillensä, mutta jotain vois keritä silti jossain välis? Ja -tee sua ei huoamioira mielenilmasuissa mitenkään, saat multa sitä tummaa punasta (nekin kuulu edellisen asunnon huoranpunaseen makkariin)  ja keltanen on niin, no niin jumalauta. Ei se vaan käy. Tapetis on häivährys vaaleensinistä..  Meen omillani sitten, kun ette kerran auta. Tommosia ootte, joo...

Ps. Lipastosta ei tuu Sarppa valkosta, kyllä siitä tulee vaniljan värinen! :DDD

Uusin tulokas, beauty

Kuva ei tee oikeutta, tää on nimittäin oikeesti magee ja mä en ymmärrä miten joku voi luopua tämmösestä vapaaehtosesti. Tää on asunu meillä jo viikon, mutta oon halunnu kuolata sitä ITTE, ITTE, jakamatta teidän kanssa heti. Kuva on otettu eteisessä, mutta viikonloppuna se muutti jo olkkariin. Ja vaikka toisaalta on sääli, niin ens kesänä passitan miesväen lomareissulle appiukon luo ja maalaan tuon sillä aikaa. Siinä kohden mun on kyllä paree unohtaa ne spraypurkit? Mut siis niinku. Leveyttä 150 cm ja korkeutta 100 cm, noin mitoissa, mutta silti, se syö sisälleen vaikka mitä ja se ominaisuus on täs huushollis pelkkää plussaa. (Ei koske mua.)

Beauty,

kiitos Sari!