Helmoja ja hurjaa menoa

Vähän jännitti, saanko päiviteltyä vaiko en, kone on tosiaan sanomassa sopimustaan irti. Kaikki lähti loppuvuodesta kun esikoinen oli käymässä ja ilahtuneena huomasi, että hänen käyttiksensä on koneella vielä olemassa ja alkoi rämplätä... Lopulta koko homma vaati väkivaltaisen sammutuksen ja niitä on kyllä tehty ennenkin, mutta sen jälkeen on suoritellut jotain korjausajoja aina käynnistäessä, nyt vittuilee myös Nortoni ja Windows vinguttaa ettei pysty päivittään kaikkea. Kuvia purkaessa osa tulee todellisena kollaasina, vaikkei sellaisia mitenkään pysty edes ottamaan. Mä en käsitä.

Jaa vaan sitten.... perjantaina töiden jälkeen mentiin kahtomaan beibeä, 9 päivän ikästä sälliä. Tarkotus on ottaa videolle samaan tapaan kun omat vanhempani kuvasivat meidän poikia alusta asti, niin usein kuin suinkin. Ja viikko on ehkä sopiva väli. Kovasti kaveri jo piti simmuja auki, ukki oli näkevinään, että kyllä se fammulle hymyili. Vatsanväänteitä sanon minä. Kaveri on niin kova syömään, ettei maito oikein tahdo riittää, syöttövälit on siksi pieniä ja isompi poikakin tahtoo huomiota, uni on risasta. Minä en anoppina ole muuta osannut sanoa, kuin sen, mitä olisin joskus halunnut jonkun itselleni sanovan... että "et sinä ole yhtään sen huonompi äiti, kuin muut, vaikka annat korviketta. Pääasia on, että vauva saa riittävästi ravintoa."

Kun tuli lähdön aika, kyselin isommalta pojalta, josko hän lähtee mukaan. Ei. Vaan kun sain ulkovaatteet päälleni, hän ilmoitti "iksu-vammu-mukaan". Allright... jäpikkä tuli siis yökylään ja riemu oli suuri, kun sitten kuopuskin oli läsnä "esse". Riemu oli vielä suurempi kun löysin muumi musaa, ja riemastuttavaa tuollaista pienen ihmisen tanssia on kyllä katsoa, on se!

Mutta vaikkei fammun tarvinnut tanssia, niin puhdin tuo poika vie silti....  ihan tyystin. Kaippa se erilainen vastuu, kun ei ole oma. Ja kauheinta kaikessa lienee se, että meillä on vähän eri säännöt kuin kotona. Auts, kamala akka! Se nyt vaan on niin, että kun ollaan ilman vaippaa, niin varmuuden välttämiseksi meillä ei mennä laminaatille, meillä ei myöskään natiaiset käytä kuulakärkikynää ja kaikenlainen taiteenharrastus tapahtuu keittiön pöydän ääressä, omassa syöttötuolissa istuen. Mielellään ei myös jätetä ruokaa, kun sitä kuitenkin annetaan lusikka kerrallaan.  Ja ne lelut kerää se, joka niillä leikkii.

Tänään kun poikaa vietiin kotiin, käytiin taasen keskustelua, kun se nyt vaan on niin, että fammu hoitaa ostosten teon ja "iksu" istuu ostoskärryissä. Ei niin, että "iksu" juoksee omien kärryjen kanssa ja kerää mitä sattuu. Mulla ei olut edes pipoa ja tasan näkyi, että korvat punotti, mutta siinä kaupan eteisessä oltiin niin kauan, että oli ymmärretty, että äidin ja "nonon" kanssa ollaan niinkuin ollaan, mutta fammun kanssa ollaan fammun säännöillä ja sitä paitsi korkeemmalta näkee paremmin.  Ja hyvinhän se kaupassa käynti sitten meni!

Kotia tullessa olin ihan puhki, aattelin, että lakanoita en vaihda koskaan, mutta sentään sitten hetken huilattuani. Meen patjat on niin kulahtaneet, ettei niitä kehtaa kuvata, mutta hyvin se sujui, kaksi tekijää on hyvä luku, yksin ei onnistu mitenkään.  Narukiinnityksiä on niin, että kaksi poikittain ja yksi pitkittäin ja päätyyn, johon ei rimpsua tule, tulee myös nauhakiinnitys. Ja nauhojen perusteella on helppo kattoa, että on tasasesti.  Silittämään en alkanut...