turhuutena johonkin. Miten sitä viikolla miettii tekevänsä viikonloppuna vaikka mitä, mutta kun on se viikonloppu, niin paskan marjat! Väsyttää ja väsyttää...
Moon pitkään haavellu uudesta päiväpeitosta, valkoisesta tietysti. Ei edellisessäkään mitään vikaa ole, on vaan tummanpunainen, joka edellisen kämpän syntiseen makkariin sopi kuin knappi ottaan, mutta tänne se ei käy, vaikka miten koittas itelleen sanoa, että "pitää olla ennakkoluuloton värien käytön suhteen". Viime kesästä asti olen kuolannut semmosta virkattua, mutta pitänyt sitä ruokottoman hintasena. Varsinkin kun olen kenenkään sanomatta käsittänyt, ettei se pelkästään käy, vaan sen allakin tarvii olla jotain vaaleeta.
No, ensiksi löytyi kirppikseltä tikattu peite, jonka kelpuutin, sitten taisi mennä kolme päivää niin sellainen virkattu oli melkoisessa huojennuksessa, eli tasaraha tarjouksessa. Nyt mulla on siis kaikki. Tosin tuota virkattua en vielä ottanut käyttöön, hyvä kun kaikkina päivinä tuon toisen jaksaa petin päälle vetästä!
Täs on sitten miehen itsensä sisustama yöpöytäke. keittiöjakkara, tuuki ja yövalo. On se näppärä!
Mutta niin näppärä se ei ole, mitä viikko sitten antoi ymmärtää, eli se killutin tonne keittiön kattoon odottaa yhä laittajaansa. Kai sekin on väsynyt. Ja toisaalta hyvä, niin mulla ei tarvi olla oman velttouteni kanssa kovin huono omatunto...
Mukavaista sunnuntai ehtoota ja alkavaa viikkoa!
1 kommenttia:
Tiedän tunteen,kun ois paljo kaikkee mitä pitäs tehä mutta ei vaan saa aikaseksi. Kyllä se inspiraatio iskee ja kymppi lasissa touhuaa miljoona asiaa. Kun ihmistä väsyttää pitää levätä=D
Lähetä kommentti