Räkättirastas

Otsikko ei liity mihinkää ja kuva vielä vähemmän. Kunhan innostuin poseeraamaan pukinparrassa kun se tuossa nökötti viimeviikolla. Kuva on siis viimevuotinen =)

Edellisyönä 00.52 heräsin esikoisen puhelinsoitoon, että "supistukset on yhdeksästä alkaen olleet säännölliset, että jos et menis enää nukkumaan." Joopa, multahan oli jo mennä HERMO, että miksi se mun valvomisesta tulee, lähdetäänkö sinne vaiko ei? No lähdetään. Keli oli liukas mutta aika nopeita mielestäni oltiin, mies oli herännyt soitoon myöskin... 01.08 oltiin pihassa ja miniä tuli jo alaovella vastaan, että kyllä hän itse ajaa mutta antaa pojan istuimen autosta. Niin miehelle kun pojalle annoin ilmoittautumismääräyksen kelin takia, että viestiä kun on perillä. Ja tulihan ne, minä vaan en osannut nukkua, aloin ensitöikseni tiskata... Hullu mikä hullu. Puoli neljän maissa miniä soitti että jäävät yöksi, hyvä niin.

Kyllä se levoton uni sitten lopulta vei voiton. Päivän mittaan koitin siivoilla ja järjestellä kaappeja, pestä pyykkiä ja semmosta ja olla pojan kanssa. Hermoilua kun mitään ei kuulu. Miehelle pistin tekstareilla kauppalistaa sitä myötä kun jotain tarvettä löysin... henkareita, lamppuja, lavuaarin tulppaa. Ja ihmettelin uusavuttoman arkea... Jos vetimiä ei osata kiristää ja kattilan kahvaa, mitäskö äitin muuttaa mukana?

Puoli seitsämän maissa ehtoolla oltiin kotona, ensin meinasin osan pyykeistä laahata mukana, mutta jätin kuitenkin, kun aamulla oltiin pojan kanssa palaamassa. Sitten soitti poika, että hänet lähetettiin yöksi pois ja menee tulevien kummien luokse, niin on lyhempi matka takaisin. Sitten soitti pojan anoppi, että tulee mun avuksi huushollaamaan. Hyvä niin, yksin aika urakka ja ei tarvi aamulla herättää poikaa niin aikaisin, saa nukkua rauhassa. Yö meni hyvin, ei tarvittu maitopulloa tai mitään, tosin valvoin puoli kahteen.

Kymmenen maissa aamulla soitti pojan anoppi, että kun keli on niin kaamea lähtee vasta myöhemmin, mies tulee mikaan. Silloin alkoi harmittaa ne jätetyt pyykit... Puoli ykstoista soitin pojalle kokeeksi ja kas... sairaalasta oli lähetetty myös äiti kotiin. Kaikki supistukset oli loppuneet, kohdunsuu neljä senttiä auki. Että jospa se käynnistysi normaali touhussa. Jaaha.

Appivanhemmat haki mut ja pojan, joka kyllä oli päikkäreillä, mutta heräsi. Ai niin poika oppi sanomaan Pörrö, eli tuon meidän emokissan nimen tänään, sulosta. Höh joo, en mä siellä nyt enää niin voinut kollata ja touhuta, mutta eilen kuivumaan jääneet pyykit pistin kappiin ja pesin koneellisen ja laitin kuivumaan... pari muovikassillista otin mukaan tänne kotiin, saan ne saunassa kuivattu, just niin kun varotetaan tekemästä =) No ei vaan ihan niin, asiallisesti kuitenkin.

Poika lähti mummulaan.

Tuli tästä varmaan sekanen postaus taas, mutta jotenkin ylikierroksilla tässä alkaa käydä, odotellessa.

Olkkarin ovelta, K-tuolien päällystämiseeni olen tyytyväinen mutta rahin en, se rötköttää sieltä täältä, vähän meni fammulta kulmat sekasin. Tuolin alla on kello, yksi niistä kolmesta, joka odottaa seinälle pääsyä. Tuon olen vartavasten tänne ostanut, muut on miehen, toisen sai kummeiltaan täyttäessä 25 ja se kilkuttaa vartin välein, vähänkö ärsyttävä. Toisen sai mun vanhemmilta täyttäessä 40 ja se hakee aikansa auringosta, rytisee puoli neljän maissa aamuyöllä hakumatkalla, vähänkö ärsyttävä. Siis ajankulu on yksin kertasesti ärsyttävä juttu!

Hyvää loppiaista!