Äärelä II

Tilannekatsaus

2012-02-01T09:24:00.000+02:00

Tervetuloa uusin lukija Taina!

Nyt se sitten tapahtui, mitä olen pelännyt, eli kotikone simahti. Kyllähän se toimii, mitä nyt hävitti kaikki tiedostot mitä mulla oli ja joita en ollut ehtinyt kaikkia laittaa tikulle. Ilmoitti vaan näsäviisaasti, että jotain on tuhoutunut käyttäjän tilistä ja tehdyt muutokset eivät talletu. No juu, eli vaikka klikkailen miten suosikeihin sivustoja joilla yleensä käyn, on ne kaikki kadonneet, kun seuraavan kerran kirjaudun. Hienoa. Palaamme aikaan ennen tietokonetta. Näin ollen kuviakaan ei sitten tipu, ellen ole niitä lainannut jostain.

Oli sellainenkin aikakausi, kun keräsin kaikenmaailman peltipurkkeja ja sitten tuli aikakausi kun hävitin ne kaikki, se oli edellisen muuton yhteydessä, reilut kuusi vuotta sitten. Nyt niitä on jälleen alkanut kertyä pikkuhiljaa. Elämähän on pelkkää kiertokulkua, joissain asioissa kierto on lyhempi ja joissain pidempi. Koska sitä kuvaa nyt ei ole niin laitetaan linkki, vuoden 1954 kohdalla on purkki, jonkalaisen löysin sunnuntaina kohtuuhinnalla.

Kulta Katriina

Purkki on 250 g jalokahvi purkki ja mikä hienointa, takaosan tekstin näkee lukea ilman silmälaseja. Nykyään semmosta tavaraa ei tehdä, jonka tuoteselosteen näkisi lukea ilman klaseja. Kyllä ennen oli kaikki paremmin.

Nyt saattaa tosiaan olla, että pidän hiljaisuutta tuon konebropleeman vuoksi, katotaan nyt…

Toopi

2012-01-27T17:30:00.000+02:00

Tätsy juu ja Sini, mää luulen, että sää oletkaiken eniten lukenu mun ajatuksia verhohommassa, katotaan ny tuleeko siitä palkintoa =) En ollu ajatellu, mutkon kerran sanoit...

Tämmönen kaunistus tarttui matkaan Nakkilan kirppikseltä, jossa käytiin eka kertaa. Kirppis oli pieni ja jotenkin kovin sokkeloinen mutta tavaroiltaan ihan jees, kannattaa poiketa. Useampia pöytiä näytti olevan "Tuotto sen ja sen hyväksi" tyyliin. Myynnissä oli myös uuden näköistä kamaa, oletn että kukkakaupan jäämistöjä ja ihan uusia lankoja, paikkakunnalla ei lankakauppa olekkaan muuten. Samoin oli valmiita neulomuksia, vauvannuttuja, huiveja ja muuta sellaista, eikä ollenkaan pahanhintaisia mielestäni.

Ja tää oli 15 egee, mikä maakunnan hintataso huomioiden oli ilmanen!

Kaunistus nyt vaan huuteli, että haluaa keittiöön kaapiston päälle, sen keittomaljan viereen. Nih, kun kerta sopii tapeteisiin vallankin hyvästi.

Huomenna, mää aattelin höpistä saippuoista. (Ristus mitä sunnitelmallisuutta?)

Eilen ja tänään

2012-01-26T19:57:00.000+02:00

Eilen töistä tullessa oli ihan mieletön auringonlasku, aurinko oli falskin veren punainen ja nosti korkealle taivaalle punaisen kajon. Vaan kun nämä luonnonilmiöt ei jää odottelemaan, eli ajassa jonka ajoimme kotio asti, ilmiö jo laimeni ja vielä lisää siinä ajassa kun hain kameran sisältä, mutta jotain sentään sain talteen...

Pienellä rämpläyksellä tänään myös vaihdoin siihen uuteen pohjan, mikä kaikilla muilla jo taitaakin olla!? Eli ihan oikeassa paikassa olette, vaikka tuntuisi miten kummalta. Valakosella pohjalla. Auts. Olkoon tuolla runotus puolella se musta (siis siellä mikä on ihan hiljanen, kun ei synny, ei synny ja väkisinmakuulla, kylläs tiätte) pohja etelleen.

Tää päivityskin tulee taas tälleen puoliltaöin, kun piti vaarin niskavillat käydä ajelemassa töitten jälkeen. Jos joku tietäs niin musta tehtäs varmaan eläinsuojeluilmotus, siellä oli keittiössä +18 ja makkarissa +22. Sano nukkuvansa kahden peiton kanssa, mutta heräävänsä hikipäässä ja ettei patteria sovi laittaa päälle, kun on niin arka sähkövehkeitten kanssa nyt kun on vähän vanhentunut (siis 82 klasissa, joo). Tarttee vaan toivoa, ettei pakkanen kovene enempää.

Ja noihin olohuoneen verhoihin vois ny joku sanoa jotain viisasta... vaikkakin huomen ehtoolla mennään kattoon piäntäisoo miästä, lauantaina mennään kattoon toista, kummipojjaan nelivuotiasta esikoista synttäreillensä, mutta jotain vois keritä silti jossain välis? Ja -tee sua ei huoamioira mielenilmasuissa mitenkään, saat multa sitä tummaa punasta (nekin kuulu edellisen asunnon huoranpunaseen makkariin) ja keltanen on niin, no niin jumalauta. Ei se vaan käy. Tapetis on häivährys vaaleensinistä.. Meen omillani sitten, kun ette kerran auta. Tommosia ootte, joo...

Ps. Lipastosta ei tuu Sarppa valkosta, kyllä siitä tulee vaniljan värinen! :DDD

Uusin tulokas, beauty

2012-01-25T17:22:00.001+02:00

Kuva ei tee oikeutta, tää on nimittäin oikeesti magee ja mä en ymmärrä miten joku voi luopua tämmösestä vapaaehtosesti. Tää on asunu meillä jo viikon, mutta oon halunnu kuolata sitä ITTE, ITTE, jakamatta teidän kanssa heti. Kuva on otettu eteisessä, mutta viikonloppuna se muutti jo olkkariin. Ja vaikka toisaalta on sääli, niin ens kesänä passitan miesväen lomareissulle appiukon luo ja maalaan tuon sillä aikaa. Siinä kohden mun on kyllä paree unohtaa ne spraypurkit? Mut siis niinku. Leveyttä 150 cm ja korkeutta 100 cm, noin mitoissa, mutta silti, se syö sisälleen vaikka mitä ja se ominaisuus on täs huushollis pelkkää plussaa. (Ei koske mua.)

Beauty,

kiitos Sari!

Vilustumisoireisiin ja muuten vaan

2012-01-24T18:12:00.002+02:00

Joskus ihan muuten vaan ja varsinkin kun alkaa nenä vuotaa ja aivastella, kaivetaan valkosipulit esiin. Itse tykkään näistä kynnettömistä, ovat jotenkin mahottoman helppoja, alkavat vaan nyt lämpösessä kasvattaa versoja.

Huono puoli hommassa on, kun näihin tulee himo....

Jokusia vuosia sitten iskin kynsiä peltoon koemielessä, kyllä ne kasvoi, mutta kovin miedoksi jäi sato.

Masentava maanantai...

2012-01-23T20:11:00.000+02:00

Yhdellä kirppiksellä on pysynyt ja pysynyt tämmöisiä pulloja kaksi kipaletta, hinnat on tippuneet muutamaan kertaan. Vaikka olen tämmöstä himoinnut, niin en ole silti syttynyt, suurin syy taisi olla se, että tässä päällä oli sellainen muovikori, joka ei ollut mitenkään hehkeä, ehtaa retroa kyllä, mutta kun ei syty ei syty. Viimein hinta tippui niin alas, että oli rujosta kuoresta huolimatta pakko ottaa mukaan. Puunaamista vaatii sisältä ja ulkoa, joku on oikeesti tehnyt tässä viiniä... tilavuus 25 litraa.

Vielä neljä työpäivää tällä viikolla ja ulkona sataa lunta, TAAS!

Mulle riittäs jo sitä lajia. Ja ainiin, en ole unohtanut, että olen ajatellut arvontaa, mutta jokseenkin saamattomana siihen saattaa vierähtää tovi. Mutta tulee se!

Mukavaista alkanutta viikkoa!

Helmoja ja hurjaa menoa

2012-01-21T20:13:00.000+02:00

Vähän jännitti, saanko päiviteltyä vaiko en, kone on tosiaan sanomassa sopimustaan irti. Kaikki lähti loppuvuodesta kun esikoinen oli käymässä ja ilahtuneena huomasi, että hänen käyttiksensä on koneella vielä olemassa ja alkoi rämplätä... Lopulta koko homma vaati väkivaltaisen sammutuksen ja niitä on kyllä tehty ennenkin, mutta sen jälkeen on suoritellut jotain korjausajoja aina käynnistäessä, nyt vittuilee myös Nortoni ja Windows vinguttaa ettei pysty päivittään kaikkea. Kuvia purkaessa osa tulee todellisena kollaasina, vaikkei sellaisia mitenkään pysty edes ottamaan. Mä en käsitä.

Jaa vaan sitten.... perjantaina töiden jälkeen mentiin kahtomaan beibeä, 9 päivän ikästä sälliä. Tarkotus on ottaa videolle samaan tapaan kun omat vanhempani kuvasivat meidän poikia alusta asti, niin usein kuin suinkin. Ja viikko on ehkä sopiva väli. Kovasti kaveri jo piti simmuja auki, ukki oli näkevinään, että kyllä se fammulle hymyili. Vatsanväänteitä sanon minä. Kaveri on niin kova syömään, ettei maito oikein tahdo riittää, syöttövälit on siksi pieniä ja isompi poikakin tahtoo huomiota, uni on risasta. Minä en anoppina ole muuta osannut sanoa, kuin sen, mitä olisin joskus halunnut jonkun itselleni sanovan... että "et sinä ole yhtään sen huonompi äiti, kuin muut, vaikka annat korviketta. Pääasia on, että vauva saa riittävästi ravintoa."

Kun tuli lähdön aika, kyselin isommalta pojalta, josko hän lähtee mukaan. Ei. Vaan kun sain ulkovaatteet päälleni, hän ilmoitti "iksu-vammu-mukaan". Allright... jäpikkä tuli siis yökylään ja riemu oli suuri, kun sitten kuopuskin oli läsnä "esse". Riemu oli vielä suurempi kun löysin muumi musaa, ja riemastuttavaa tuollaista pienen ihmisen tanssia on kyllä katsoa, on se!

Mutta vaikkei fammun tarvinnut tanssia, niin puhdin tuo poika vie silti.... ihan tyystin. Kaippa se erilainen vastuu, kun ei ole oma. Ja kauheinta kaikessa lienee se, että meillä on vähän eri säännöt kuin kotona. Auts, kamala akka! Se nyt vaan on niin, että kun ollaan ilman vaippaa, niin varmuuden välttämiseksi meillä ei mennä laminaatille, meillä ei myöskään natiaiset käytä kuulakärkikynää ja kaikenlainen taiteenharrastus tapahtuu keittiön pöydän ääressä, omassa syöttötuolissa istuen. Mielellään ei myös jätetä ruokaa, kun sitä kuitenkin annetaan lusikka kerrallaan. Ja ne lelut kerää se, joka niillä leikkii.

Tänään kun poikaa vietiin kotiin, käytiin taasen keskustelua, kun se nyt vaan on niin, että fammu hoitaa ostosten teon ja "iksu" istuu ostoskärryissä. Ei niin, että "iksu" juoksee omien kärryjen kanssa ja kerää mitä sattuu. Mulla ei olut edes pipoa ja tasan näkyi, että korvat punotti, mutta siinä kaupan eteisessä oltiin niin kauan, että oli ymmärretty, että äidin ja "nonon" kanssa ollaan niinkuin ollaan, mutta fammun kanssa ollaan fammun säännöillä ja sitä paitsi korkeemmalta näkee paremmin. Ja hyvinhän se kaupassa käynti sitten meni!

Kotia tullessa olin ihan puhki, aattelin, että lakanoita en vaihda koskaan, mutta sentään sitten hetken huilattuani. Meen patjat on niin kulahtaneet, ettei niitä kehtaa kuvata, mutta hyvin se sujui, kaksi tekijää on hyvä luku, yksin ei onnistu mitenkään. Narukiinnityksiä on niin, että kaksi poikittain ja yksi pitkittäin ja päätyyn, johon ei rimpsua tule, tulee myös nauhakiinnitys. Ja nauhojen perusteella on helppo kattoa, että on tasasesti. Silittämään en alkanut...

Ehtoo askareita

2012-01-18T15:39:00.001+02:00

Tällä viikolla olen koittanut olla ahkera iltaisin, päikkäreitä ei ole otettu ollenkaan. Olen koittanut värkätä tyynyjä ja päällisiä niihin, mutta siitä myöhemmin. Kun sitten kun tehdään niin pitää tohottaa kaikkea yhtä aikaa! Ei siitä ole pitkää aikaa kun ostin olkkariin uudet verhot, mutta ne vaan jostain syystä ei miellyttäneet silmää, liian kirjavat, liian läpinäkyvät ja ne asiat ei sopineet keskenään yhteen. Ei.

Miniällä kattelin ihan perus pitsiverhoja, että kyllä ne on nätit, silti vaikka jokusia vuosia sitten olin ihan varma, ettei semmosia ikinä enää mun ikkunoihin. Joopa, nyt sitten olen joka "kaupunkireissu" koittanut metsästää sellasia, eikä niitä vaan ole. Yhdet löysin, mutta pidin sikahintasina, joten otin vaan yhdet, kun tarve oli oikeastaan olkkariin kaksiin ikkunoihin ja makkariin (jossa oli ne sinivalkoset hyi olkoon) yhdet. Otin siis sikakalliit makkariin. Eilen kävin töiden jälkeen paikallisessa halpakaupassa ja kuis olla, siellä niitä oli. Ei olis kannattanu taas lähteä merta edemmäs kalaan. Ja sikahalvalla vielä kaikenlisäks!

Iltapuuhana sitten heti iskemään niitä ikkunoihin, makkarista tuli suht jees, mutta tää olkkari... kuvat on ihan pasko ja kun on aina pimeetä, mutta... ekan kuvan verhot pistin ensin ja silmä sano heti, että jotain puuttuu, liian valju, liian jotain. Toiseen ikkunaan koitin miettiä jotain lisää, en löytänyt muuta kuin tuo koemielessä kerran sutasemani räpellyksen, jonka siihen viritin.

Mielipiteitä?

No siis joo, kuvat on tosiaan paskoja, mutta mielikuvitusta... Jotain se mielestäni kaipaa tuonne ylös, eikä sen tarvi kyllä noin kirjavaa olla, vaikka tuosta samasta kankaasta mulla kyllä taitaa löytyä kappaa kilometritolkulla ja parit sivuverhot. Mutta eiks jotain kaipaa, vaikka sitten valkosta mistä ei näy läpi, taiks pellavanväriä taikka... niin mitä?

Hörhelöitä

2012-01-16T16:31:00.003+02:00

Viimeviikolla tilasin Ellokselta (josta en ole ennen tilannut mitään, mutta nyt iski mielenhärö) parit helmat petiin. Näissä on tollanen jännä systeemi, että ei ole koko lakana, vaan kursitaan nauhoilla pelkkä helma kiinni. Eilen illalla hain paketin, (en ikinä totu ajatukseen hakea pakettia sunnuntaina ja vielä Siwasta) mutta koska ei ollut lakananvaihtoviikko, jää tämäkin juttu ensi viikonlopulle. Elloksen asiakkaiden kommenteissa muuten, joku totesi systeemin olevan susi ja toinen kehui miten kätsy systeemi tämä on.

Itseni tuntien veikkaan, että rimpuilen näiden kanssa koko viikonlopun!

Kuva Ellos.

Niin, tilasin toisen valkoisena ja toisen shamppanjan värisenä. Olisi ehkä kannattanut selvittää itselleen etukäteen, että shampanja on laimean pissan väristä, ei suinkaan kuvan kaltaista vaniljaa...

Oppia ikä kaikki!

Kuin hiekka, valuu aika

2012-01-15T18:11:00.000+02:00

turhuutena johonkin. Miten sitä viikolla miettii tekevänsä viikonloppuna vaikka mitä, mutta kun on se viikonloppu, niin paskan marjat! Väsyttää ja väsyttää...

Moon pitkään haavellu uudesta päiväpeitosta, valkoisesta tietysti. Ei edellisessäkään mitään vikaa ole, on vaan tummanpunainen, joka edellisen kämpän syntiseen makkariin sopi kuin knappi ottaan, mutta tänne se ei käy, vaikka miten koittas itelleen sanoa, että "pitää olla ennakkoluuloton värien käytön suhteen". Viime kesästä asti olen kuolannut semmosta virkattua, mutta pitänyt sitä ruokottoman hintasena. Varsinkin kun olen kenenkään sanomatta käsittänyt, ettei se pelkästään käy, vaan sen allakin tarvii olla jotain vaaleeta.

No, ensiksi löytyi kirppikseltä tikattu peite, jonka kelpuutin, sitten taisi mennä kolme päivää niin sellainen virkattu oli melkoisessa huojennuksessa, eli tasaraha tarjouksessa. Nyt mulla on siis kaikki. Tosin tuota virkattua en vielä ottanut käyttöön, hyvä kun kaikkina päivinä tuon toisen jaksaa petin päälle vetästä!

Täs on sitten miehen itsensä sisustama yöpöytäke. keittiöjakkara, tuuki ja yövalo. On se näppärä!

Mutta niin näppärä se ei ole, mitä viikko sitten antoi ymmärtää, eli se killutin tonne keittiön kattoon odottaa yhä laittajaansa. Kai sekin on väsynyt. Ja toisaalta hyvä, niin mulla ei tarvi olla oman velttouteni kanssa kovin huono omatunto...

Mukavaista sunnuntai ehtoota ja alkavaa viikkoa!

Pikku ihmemies

2012-01-14T21:33:00.001+02:00

Äiti ja pikku-herra pääsivät perjantaina kotiin, tasan 2 vrk syntymästä, kuvassa ikää jo pari tuntia sen päälle. Kuvattu kotona, kun piti heti mennä hypistelemään ja kuvaamaan. Samana päivänä isäni täytti muuten 82 vuotta.

On se vaan suloinen!

Edit klo 23.36 tuo mun asuinkumppani on Ukki.

Mulla oli aikoinaan kaksi pappaa, jotka eroteltiin paikkakunnan mukaan, isän äiti oli mummu ja minulle tuntemattomaksi jäänyt äidin äiti mamma, hän kuoli kun olin niin pieni, ettei muistikuvia ole. Miehelläni on ollut pappoja ja mammoja ja niistä hänellä ei myöskään ole muistikuvia kuin isänsä äidistä mammasta. Kun äidistäni sitten 27 vuotta sitten kummipojan syntyessä oli tulossa isoäiti, hän sanoi heti ettei halua olla mummu eikä mamma, hän on mami, isästäni tuli vaari. Toisella puolen tuli mummi ja tuffa. Kun sitten oma esikoinen syntyi, mieheni isä ei snonut mitään, hän on pappa ja mieheni äiti halusi olla mummu. Kun nyt poikani avovaimolla on jo lapsi ennestään ja sitä kautta on kaksi mummua ja kaksi pappaa, niin pieni erittely on paikallaan. Taitaa tuo kuopus, nykyisin setämies olla joku uncle Jei!

Ja sitä paitsi meissä ei ole mitään tavallista!

Olkoon ny vaikka vihreitä

2012-01-11T20:24:00.000+02:00

...mun kuvani meinaan. Tulee tuos samassa päiväpeitto joka piti viikonloppuna kuvata, kun on valoa, mutt otetaan silloin uusiksi, kun se ei oo ny täsä ollenkaan pääosasa. Vaan nuo piänet värmeet, jokka edellisviikolla hain, kokoa 56 cm, kun aattelin, että saa olla yhdet sopivatkin sitten lapselle, kun kaikki aina niitä 62 cm kauheita purjeita laahaa....

Oon täs ny jokseenkin päästäni pyörällä yhäti, tässä on tullut kelauksena päässä poijjaan synnytys, toinenkin synnytys, niiren lapsuus, ihan kaikki. Ja kun vaan osais olla, mutta kun sitten on se huoli ja mures.

Mutta kumminkin niin, tänään klo 15.50 syntyi pojan poika 4795 g ja 55 cm. Ensimmäisen tunnin vauva vietti jossain kaapissa ... Toivottavasti kuitenkaan mitään ongelmaa ei jäänyt, miksi sitä aina pelkää pahinta?

Fammu, fammu niin on aika sekaisin päästään tällä erää....

Tammikuun alun illat

2012-01-10T21:20:00.000+02:00

Tervetuloa uusin lukija Sarppa ranskanlilja-blogista, olet lämpimästi tervetullut Äärelän tupaan! Sarppa onkin 20's lukija, pitäsikös oikein alkaa miettiä arpajaisia? Sanokas te...

Vaan niin, mulla olis nyt kuvattavaa, mutta tämä pimeys... Siis vasta eilen totesin töistä lähtiessä miten paljon valosampaa on kuin viikko sitten, mutta kun tulee kotiin ja alkaa kuvata, niin eihän sellasia keltasia kuvia voi mihinkään laittaa. Se valoisuus on vaan ulkona tai sitten se on harhaa. Sovitaan, että se valoisuus on ulkona, etten se kuitenkaan ole minä joka harhailee... Koitan nyt sitten viikonloppuna muistaa, että mitä piti kuvata!

Tuossa kun oli niitä lomia joulun tienoolla ja välipäivinä ja tapanina se myrsky, joka riepotti mun lyhtyni pitkin pihoja, sisuunnuin niin paljon, että päätin, olla ostamati enää yhtään "kallista" lyhtyä. Niinpä sitten hain Halpa-Hallista neljä hautalyhtyä, jotka suihkautin valkosella sillain suurin piirtein ja törkein pihatien varteen. Ja koska ovat kerran hautalyhtyjä, niin mahtuu loistavasti tuo viiden päivän öljykynttilä. Nätit ovat hämärässä, mutta nälkä kasvaa syödessä, eli tarttis hakea lisää...

Huomenna ollaan sitten jo puolivälissä viikkoa, eli voitonpuolella. Ja ai niin, beibi on nyt viikon yli ajan, tänäänkin viettivät päivän sairaalassa ja passitettiin kotiin komennolla "tulkaa huomenna uudelleen". Minä tässä alan jo väsyä tähän odotukseen...

Onks sun ukkos kateissa?

2012-01-09T13:12:00.000+02:00

Klo 6.50 mun puhelimeeni tuli viesti oudosta numerosta ”Huomenta! Pelle hermanni ilmestyi taas aamulla meille. Terv. XXX XXX” Ajattelin, kun numero oli kerran outo, että väärään numeroon nyt joku lähettää viestiä ja mietin, että kenenhän ukko on juopotellu koko viikonlopun hukkateillä ja nyt ilmestynyt kaverinsa oven taa, joka koittaa sitten muijalle ilmottaa asiasta ja tumpeloi koko viestin väärään numeroon. Meinasin jo vastata, ettei mun pelle oo kateissa, tarkista numero. Mutta katsoin kumminkin finderista, että kenen numero, vaikka siinä viestissä olikin nimi, mutta kun se ei mulle mitään sanonu. No eikös vaan juu kuulkaas, osoite sanoikin sitten jo heti jotain! Kili kili vaan kuulu meikäläisen korvien välistä!

Syksyllähän meidän isokolli oli puolitoista kuukautta kateissa ja löytyi 7 km päästä meille ihan vieraasta huushollista. Edellisviikon keskiviikkona se lähti jälleen reissuun ja aamulla töihin tullessa ajattelin, ettei se enää kotio tule, kun lumikin on tullut lähdön jälkeen ja vienyt varmaan loputkin tutut hajut matkalta. Miehen kanssa oli viikonloppuna juttua, että kyseleekö sitä edes enää mistään, jos kerran ei koe meidän kanssa viihtyvänsä. Oloissa ei kumminkaan pitäisi olla valittamista, ruokaa on ja lämmintä. Vaikkei nyt sänkyyn asti pääse, mutta sisälle kuitenkin. Juoksuaika ei nyt pitäisi olla, jotain muuta ne reissut sillä tarvii olla mitä kiukuttelee lähtiessään. Luultavasti sitä, ettei ole enää talon herra, vaan nuo pentukissat jotka on jo isoja, mutta varmaan ikuisuuksiin niitä pennuiksi sanotaan vie osan meidän huomiosta.

Heh, no juu, varmaan tajusitte jo mistä se viesti puhelimeen tuli…. vastasin siihen, että haetaan töiden jälkeen, kiitos!

Niin, eihän se mikään Pelle Hermanni ole, mutta nimi sinne tai tänne, luultavasti Mehukatti on silti kehrännyt hyväksyvästi, kun on silitetty ja nyökytellyt, että "joo joo on mä vaikka pellekin, onks jauhelihaa?!"

Ostoksilla ;-)

2012-01-08T09:26:00.000+02:00

Siis eilettäin lähdettiin sinne Jyskiin hakemaan sitä hyllykköä pesuhuoneeseen, jonne siis olen tikaspuita halannut, mutta en missään nähnyt ja nuo askartelutilat on vähän kylymät alkaa tehdä... vaan kuis sitten kävikään. Vähän ennen on tuo Hintakaari ja minä törmäämään isännälle, että käydääs tuolla... se menee kumminkin neljältä kiinni ja kello oli jo puoli. Pääasiassa kyllä mietein, että siellä on ollut vähän saman tyyppisiä hyllykköjä ollut kun oon viimeksi käynyt, eli saattaisi löytyä sieltäkin.

No mitä siellä mitään hyllykköä ollut, mutta muuta TUIKI tarpeellista, hehkulamppuja ja tekokukkia, vaikka oonkin joskus sanonut, etei ainootakaan tähän huusholliin, mutta nyt kumminkin. Ja teepussiloora vitosella, ohan väärän värinen, mutta maalia on kyllä ja kun miniä juo vallan teetä, niin ei tarvi aina nostaa niin montaa eri makuvaihtoehtolooraa pöydälle, kun voi tumpata kaikki samaan.

Ja sitten ihQu-daa, vanhasta blogista löytyy kuva "tämmönen on saatava" -osiosta, tässä se nyt on. Pieni, mutta kumminkin. Kun ei tota kaappitilaa ole, niin saa tuohon jotain killumaan. Ja tämän kanssa toimin niin, että sanoin isännälle kun eri reittejä kuljettiin, että tuolla on tommonen, jos ostan niin laitatko katosta roikkumaan? Ihme kyllä ei pistäny hanttiin, ja huomioitti senkin, että ketjut on liian lyhkäset, ne pitää uusia ja että on ihan killin kallin jos roikkuu yhdestä.

No sitten näine hyvineen lähdettiin sinne Jyskiin, kas , sekin oli menny neljältä kiinni, sitten Prismaan hakemaan kettinkiä, siinä taas ei ihan paniikki jarrutusta, mutta kumminkin, että tossahan on toi honkkari, on sielläkin ketjuja, joten sinne. Otettiin sitten ketjua niin, ettei jatketa, vaan vaihdetaan kaikki samalla ja koukutkin kattoon on valmiina. Ja kaikkea semmosta, mies löysi mun isälle kenkälusikan jossa on tartuntakahva, minä kuramaton eteiseen, fairya tavattoman edukkaasti itelle ja pojalle pullot, maalia ketjujen maalaamiseen ja esikoisen huusholliin muovihenkareita ja tiskialtaaseen puuttuvan tulpan.

Ihan hirvittää tää kulutus, kun varsinaisesta alesta ei oo haettu mitää, vaan aina vaan sitä mitä varmaan tarvitaan. Hehkulamppuja ja tiskiainetta, joopa. Saattaa olla, että jotain vielä tänään kirjotan. Nää vapaat on kyllä siitä kivoja että ehtii...

Kyllä se olis hienoa, kun olis rikas mies ja vois olla kotirouvana, shopata ja sisustaa, vai kuis?!

Ajanhukkaa

2012-01-07T19:55:00.000+02:00

Sanna-Mari, oot ihan oikeessa, kevyttä lunta se täälläkin on, mutta silti alkaa jo riittää! Tää on ihan niin talven olosta, että kiitos. Mittari heiluu tällä erää -9, siinä on vähän liikaa, mutta tuo kasvava kuu enteilee pikkasen lisää, siihen malliin se tuolla mollottaa.

Meikäläitä tuo kuu muuten kiinnostaa, vanhojen perinteidenkin vuoksi. Ja nyt kun katselin tuolla ulkona, miten selkeästi kaikki näkyy, rakennusten ja puidenkin varjot, ei se ole ihme, että ihmiset aikoinaan ovat elämänsä osanneet kuun mukaan ajoittaa. Siis onhan se nyt selvä, kun ei ollut katuvaloja, että tällä kelillä ne on paras hoitaa reissut pidemmälle, kun kuun valoa näyttää tien. Reissut on siis ajoitettu täysikuun molemmin puolin, jolloin näkyväisyys talviaikaan on paras.

Sen verran olen testannut myöskin juttua yläkuusta ja alakuusta, siementen ja mukuloiden istutuksista, että kyllä siinä taikansa on. Eli aina ei ole kyse siitä että olis itse huono viherpeukalo, kun joku naatti ei maasta nouse, kyse on siitä väärästä istutus ajasta. Usko tahi et!

Van kun sitä sijaistoimintaa keksein, että mies hoitaa konevoimin pihan aurauksen, niin katselin noita luultavasti joka huusholliin joulun aikaan eksyneitä suklaalooria....

Vanhoilla nuottipapereilla päälystin, aikaa kulu värkkien etsiminen mukaan lukien n. puoli tuntia.

Ehtoopäivästä lähdettiin viemään kuopusta esikoiselle ja miehelle sanoin, että käydään ihmisten ilmoilla myös. Tarkoitukseni oli Jyskistä hakea sellanen tarjoushyllykkö pesuhuoneeseen, nimeltään Ascot ja kooltaan 36*150*36 cm (l*k*s) väriltään valkoinen. Vaan kuinkas sitten kävikään? Siitä lisää huomenna...

Toisen takin taskuun

2012-01-07T11:21:00.000+02:00

tai pikemminkin toisen blogin. Mulla on myös toinen blogi, jossa on tästä talosta kaikenlaista, mutta en ole sitä päivittänyt reiluun vuoteen, siirtelen sieltä kuvia tähän nykyiseen, ihan siis sijaistoimintana, ettei vaan lumihommiin tarvi mennä =) tuli nimittäin toistakymmentä senttiä lunta viime yönä!

Joitain näistä on saattanut olla jo joissain postauksissa, ennen ja jälkeen kuvinakin....

Kauppakirjat on kirjoitettu syyskuussa 2009, lopulliset oikeudet siisrtyivät 1.10.2009, eli alkupään kuvissa on vielä edellisen omistajan ryönää mukana.

Yläkertaa, joka siis on ollut kylmillään aina

Tästä se sitten lähti, eli siitä mitä hommaa ei koskaan pitänyt ollakkaan, joskus päässyt vesi pesutilojen perille. Lopulta se päätyi suht hyvin, rakenteissa ei ollut kosteutta! Mutta helvetillinen homma tossa kaikessa purkamisessa oli, varsinkin kun piti kerran vaan vähän maalata ja tapiseerata, rempata pikkuhiljaa ja asua samalla, rykästä ne huoneet yläkertaan pojille...

Ammattimiehen kädenjälkeä... elettiin jotain ennen joulua 2009, koska laattamies kyseli multa joulukuusta.

Yläkerrasta selvisi, ettei sitä oltu asuinkäyttöön koskaan ajateltukaan, välipohjaa piti vahvistaa (mitähän ne ammattitermit on?) Seiniä ei oltu eristetty yläkeran osalta.

Keväällä 2010, vapun aikoihin, piha on jokseenkin ankean näköinen, kuten koko maailma, ihan kun joku olis pessy värit pois kaikkialta

Oma lukunsa, projekti kasvihuone, rakennettu ilmeisesti talon alakerran ikkunoista, jotka joskus on vaihdettu, ei ihan viimesen päälle perustuksia tehty ja siinähän se nojaa joka suuntaan. On siellä silti tomatit kasvaneet ihan hyvin kahtena kesänä, mutta nyt näyttää siltä, että tämä talvi on viimeinen, Tapani-myrsky koetteli tätkin kovalla kädellä.

Tää taitaa olla viimekesältä...

Räkättirastas

2012-01-05T21:16:00.000+02:00

Otsikko ei liity mihinkää ja kuva vielä vähemmän. Kunhan innostuin poseeraamaan pukinparrassa kun se tuossa nökötti viimeviikolla. Kuva on siis viimevuotinen =)

Edellisyönä 00.52 heräsin esikoisen puhelinsoitoon, että "supistukset on yhdeksästä alkaen olleet säännölliset, että jos et menis enää nukkumaan." Joopa, multahan oli jo mennä HERMO, että miksi se mun valvomisesta tulee, lähdetäänkö sinne vaiko ei? No lähdetään. Keli oli liukas mutta aika nopeita mielestäni oltiin, mies oli herännyt soitoon myöskin... 01.08 oltiin pihassa ja miniä tuli jo alaovella vastaan, että kyllä hän itse ajaa mutta antaa pojan istuimen autosta. Niin miehelle kun pojalle annoin ilmoittautumismääräyksen kelin takia, että viestiä kun on perillä. Ja tulihan ne, minä vaan en osannut nukkua, aloin ensitöikseni tiskata... Hullu mikä hullu. Puoli neljän maissa miniä soitti että jäävät yöksi, hyvä niin.

Kyllä se levoton uni sitten lopulta vei voiton. Päivän mittaan koitin siivoilla ja järjestellä kaappeja, pestä pyykkiä ja semmosta ja olla pojan kanssa. Hermoilua kun mitään ei kuulu. Miehelle pistin tekstareilla kauppalistaa sitä myötä kun jotain tarvettä löysin... henkareita, lamppuja, lavuaarin tulppaa. Ja ihmettelin uusavuttoman arkea... Jos vetimiä ei osata kiristää ja kattilan kahvaa, mitäskö äitin muuttaa mukana?

Puoli seitsämän maissa ehtoolla oltiin kotona, ensin meinasin osan pyykeistä laahata mukana, mutta jätin kuitenkin, kun aamulla oltiin pojan kanssa palaamassa. Sitten soitti poika, että hänet lähetettiin yöksi pois ja menee tulevien kummien luokse, niin on lyhempi matka takaisin. Sitten soitti pojan anoppi, että tulee mun avuksi huushollaamaan. Hyvä niin, yksin aika urakka ja ei tarvi aamulla herättää poikaa niin aikaisin, saa nukkua rauhassa. Yö meni hyvin, ei tarvittu maitopulloa tai mitään, tosin valvoin puoli kahteen.

Kymmenen maissa aamulla soitti pojan anoppi, että kun keli on niin kaamea lähtee vasta myöhemmin, mies tulee mikaan. Silloin alkoi harmittaa ne jätetyt pyykit... Puoli ykstoista soitin pojalle kokeeksi ja kas... sairaalasta oli lähetetty myös äiti kotiin. Kaikki supistukset oli loppuneet, kohdunsuu neljä senttiä auki. Että jospa se käynnistysi normaali touhussa. Jaaha.

Appivanhemmat haki mut ja pojan, joka kyllä oli päikkäreillä, mutta heräsi. Ai niin poika oppi sanomaan Pörrö, eli tuon meidän emokissan nimen tänään, sulosta. Höh joo, en mä siellä nyt enää niin voinut kollata ja touhuta, mutta eilen kuivumaan jääneet pyykit pistin kappiin ja pesin koneellisen ja laitin kuivumaan... pari muovikassillista otin mukaan tänne kotiin, saan ne saunassa kuivattu, just niin kun varotetaan tekemästä =) No ei vaan ihan niin, asiallisesti kuitenkin.

Poika lähti mummulaan.

Tuli tästä varmaan sekanen postaus taas, mutta jotenkin ylikierroksilla tässä alkaa käydä, odotellessa.

Olkkarin ovelta, K-tuolien päällystämiseeni olen tyytyväinen mutta rahin en, se rötköttää sieltä täältä, vähän meni fammulta kulmat sekasin. Tuolin alla on kello, yksi niistä kolmesta, joka odottaa seinälle pääsyä. Tuon olen vartavasten tänne ostanut, muut on miehen, toisen sai kummeiltaan täyttäessä 25 ja se kilkuttaa vartin välein, vähänkö ärsyttävä. Toisen sai mun vanhemmilta täyttäessä 40 ja se hakee aikansa auringosta, rytisee puoli neljän maissa aamuyöllä hakumatkalla, vähänkö ärsyttävä. Siis ajankulu on yksin kertasesti ärsyttävä juttu!

Hyvää loppiaista!

Vuosi 2011 vetelee viimeisiään

2011-12-31T21:59:00.000+02:00

Kuulkaas, koko huushollin kuvat saa odottaa ensivuotta, jotenkin tämä ei vaan näytä siltä, miltä sisimpäni mukaan pitäisi näyttää. Liian kirjavaa, eikä se kaikki johdu joulukrääsästä, joka sekin saa luvan kohta lähteä. Mutta kokonaisuutena tämän vuoden aikana on tehty paljon, eikä pienintä siinä ole muutto, virallinen osoitteenmuutos. On tapiseerattu ja laminoitu, maalattu ja vielä kerran maalattu. Perkele.

Eikä pienimmästä päästä ollut esikoisen kotoa lähtö, joka se on oma raastava epämääräinen hetkensä ollut, hetki joka venyi, jota hän ei edes itse lopulta kertonut vaan se oli pääteltävä. Taikka koupuksen peruskoulun päätös ja ammattikoulun aloitus, josta takana on 1/6, suht onnellisesti.

Tämä loma tässä on tullut ihan tarpeeseen, toisina päivnä on vaan oltu ja toisina tehty pikkujuttuja pois, naulakkoa vessan oveen, palohälytintä sinne tänne. Pikkujuttuja jotka on jääneet isompien jalkoihin koko matkan ajan.

Ja tämä melkein puskista tullut odotus, joka nyt valtaa mielen, kolme päivää laskettuun aikaan ja meille on luvassa melkein 4,5 kiloinen kaveri. Jos jännittää itse äiti, mutta jännittää tämä anoppikin. Vaikka aikaa on jo kulunut melkein 17-vuotta, muistan kuin eilisen miltä tuntuu runnoa itsestään ulos 5-kiloista kaveria. Kuopushan oli 5 kiloa ja 55 senttiä. Pikku juttu sanoi neuvola lääkäri, "kyllä se sieltä tulee, kun tuosta edellisestä synnytyksestä on niin vähän aikaa". Sama hirviö ämmä on nyt miniän lääkärinä.

Vaan näistä sitten varmaan viis...

Ihan kaikkea sitä, mitä ette tänä vuonna saavuttaneet, saavuttakaa ensi vuonna!

28. joulukuuta

2011-12-27T19:34:00.000+02:00

Tämä on toiselta tieltä, siltä jota useimmin kuljemme. Pahin kohta on ollut aina siinä, missä on juuri hakattu, tietäähän sen. Nyt kuljetusta odottavien tukkipinojen päälle on kaatunut loput puut, jotka pystyyn oli jätetty. Konkeloita on siellä täällä, kävellessä kuuli jatkuvan natinan, kun konkelopuut hinkkaa pystypuita vasten.

Naapuri kolmen kilometrin päästä, joka kuului yksityiseen raivausjoukkoon, joka tämän tien perkasi auki eilen aamupäivästä oli vielä iltapäivällä ilman sähköjä, syy lienee näillä nurkin, puut roikkuvat johtojen päällä.

Toista kautta lähdettäessä, ensimmäinen puolitoista kilometriä oli suht selvää, mutta sitten alkoi sotatanner. Eno naapureineen oli raivannut alle kahden kilometrin matkaa auki kaksi tuntia.

Tämänpäivän myrsky on ollut rauhallisempi, silti se on kaatanut puita. Kaupasta tullessamme raivaus oli jälleen menossa kotitiellä.

En oikein jaksa ajatella, mitä täällä tapahtuisi jos tarvittaisiin ambulanssia tai palokuntaa, tai jos miniän synnytyksen hetki olisi isomman myrskyn aikana tullut ja olisivat soittaneet lapsenpiiaksi. Nytkin melkein pelottaa, milloin täältä on lähdettävä.

Valot räpsyy, pitää sammuttaa kone .

Tapanina 26.12.

2011-12-26T16:32:00.000+02:00

Tässä ihan unohtaa aaton ja joulupäivän tapahtumat, viimeyön raivosi sen sortin tuuli, sade ja ukkonen ja niin oudolta suunnalta, etten unta saanut kuin pätkän kerrallaan. Pari kertaa tuntui, että talo vapisee paikallaan, kattopellit rytisivät kummasti. Toista tuntia luin keittiön pöydän äärellä, kun uni ei kerran tullut.

Aamulla lähti sähköt, tuuli jatkui, mutta sade oli laantunut. Mies jäi virittelemään puuhellaan valkeeta, että saadaan kahvia ja minä marssin pihalle tarkastamaan vaurioita. Pari hajonnutta lyhtyä ja kasvihuoneesta pari ikkunaa rikki, kolmen metrin korkeudesta katkennut kuusi ja vieressä toinen kaatunut, joka jäänyt nojaamaan mäntyyn. Ja metsäläntti, vaikka pieni onkin, oli kärsinyt sekin, ainakin neljä puuta nurin. Olis edes ollut niitä pystyynkuolleita, vaan eipä tietenkään.

Yhdentoista maissa täällä kulki asukkaat raivaamassa teiltä kaatuneet puut pois, mitenkähän täällä selvittäisiin, jos ei tuollaista vapaaehtoisuutta olisi, ei mitenkään. Oman kunnan palokunta ja naapurikuntien raivaavat isompia teitä auki ja päälle puski vielä huonekaluhallin palo. Mitään ei ilmeisesti saatu pelastettua ja tyytyivät suojelemaan viereisiä rakennuksia.

Päivän mittaan sähköt on olleet ja menneet, onneksi on puuhella ja uunit! Eikä pakko lähteä mihinkään. Kissat, nekin makoilevat tyytyväisinä sisällä...

joulukuun 22.

2011-12-22T23:30:00.000+02:00

Heh, tää päivä meni... mutta eipä hätää, miäs kysy joku ehtoo, että siivotaanko pikkuhiljaa vai päivässä ja vastasin, että päivässä. Eli huomenna saa joulu astua tähän huusholliin. Tahtoessaan tää tekee ihmeitä ja pystyy mahdottomaan!

Kuopuksella oli parin tunnin koulupäivä, ja kun oli mahdollisuus niin vietiin poika kouluun ja lähdettiin sitten keskustaan kaupoille, siis Poriin, matkaan kulu sellanen reilu puolituntia, aamuruuhka nääs. Ei sillä, että mitään olis ollu tarkotus ostaa, mutta jotenkin halusin tään mettässä vietetyn ajan korvaukseksi jotain, että voi kähjätä ja hypistellä ja katella, mitä on ees tarjolla, kylläs tiette, jos ootte koskaan mettässä asunu. Ai ette, no sääli.

Nää lasiset kärpässienet huusi mulle hyllystä, että ne tahtoo meen kuuseen, en kai mä niitä sinne sitten voinu jättää, nih. Niiten alla on tulevat olohuoneen verhot, niitä oon lievästi himoinnu mutta pitänyt kalliina, viikolla löysin ne Tokmannin alekorista. Meni tyyliin kahdet yhden hinnalla. Paha vaan, miäs joutuu huomenna laittaan ne koukut näitten takia. Saan mä ne itekki laitettua, mutta pitää sen tuntea olevansa tarpeellinen.

Joo, sitten käytiin isällä hakemassa se kuusi, joka löyty ihan jus sieltä missä sen sanoin olevan. Pukin kamppeita ei löytynyt, vaikka jossain ne on, varmasti. Sitten kipinkapin lämmittämäåän huusholli ja lähdettiin rakkaan miniä valmistujaisjuhliin. Mä olen niin "kivi syrämeltä" että valmistu ennenkun laps ehti syntyä.... ja neuvolassa olivat sanoneet ettei jouluna synny kun ei ole laskeutunut, eikä olekaan. Mutta iso se on, sen tietää korvakuulolta. Juhlat oli flikan kotona, vanhempien luona siis ja oli tavattoman kiva nähdä sukua siltä puolen, niin välitön meininki, niinkun vanhoja tuttuja kaikki!

Kinkut on sulamas, oonkohan mä unohtanut jotain...?

joulukuun 21.

2011-12-21T22:02:00.001+02:00

Yulen vastainen yö häämöttää...

Huomenna on Yule, nykyisen kansankielellä talvipäivänseisaus, valon palaamisen juhla. Tänä vuonna talvipäivänseisaus on huomenna torstaina 22.12. Suomen aikaan klo 7.30 aamulla. Talvipäivänseisaus tunnetaan myös sapattina, jolloin hiljennytään vuoden pimeimmän ajan loppumisen kunniaksi ja unohdetaan kiire.

Yulehalko on alun perin ollut oikeaa puuta, joka on poltettu sapatin vastaisena yönä. Tuli sytytetään yulea edeltävänä iltana ja tulta pidetään aamuun asti, pala halkoa säästetään läpi vuoden sen tuoden siunausta, säästetyllä palalla sytytetään seuraavan vuoden halko. Liekö seurausta siitä, että ihmiset ovat pakkautuneet asutuskeskuksiin nykyinen tapa valmistaa yulehalko syötäväksi?

Meidän Yulehalko;

Huomenna Yulena meillä on ohjelmaa, mutta myös rauhaisaa olemista, kuten tapa vaatii. Uhrilahjat vien metsälle huomenna, toivottavasti ehdin päiväsvaloon.

joulukuun 18.

2011-12-18T12:41:00.000+02:00

Eilen kun sää kerran salli saatiin seinä ulkoa siihen malliin, ettei pressua enää tarvita, ihan outoa kun olohuoneeseen tulee valoa kahdelta kantilta! Nyt voi sitten ajatella sitä jouluhössötystä... Eilen päivällä tosiaan täällä oli sellanen keli, että mietein pitäisikö ruoho ajaa vielä jouluksi ihan lyhyeksi. Vaan siinä puoli neljän maissa kun lopeteltiin hommat kun alkoi hämärtää, alkoi samaan syssyyn taivaalta tippua lunta!

Iltakuvaa...

Mukavaa sunnuntai päivää ja hyvää viikon alkua!

joulukuun 17.

2011-12-17T11:54:00.000+02:00

...eipä uskoisi, ulkona on nimittäin ihan kevät! Kuten vanha sanonta sanoo "maaliskuu maata näyttää", mutta nyt on joulukuu. Hetki sitten kolme joutsenta oli vielä muuttomatkalla, sentään kohti etelää menivät tästä talon yli. Tarkoittaakohan se, että kylmää olisi tulossa pohjoisesta, jää nähtäväksi, mutta jonnii verran pystyy luonnosta kyllä ennustelemaan, oon huomannu.

Isäntä kolkuttelee ulkoseinällä, taitaa kolkutella, että mun pitäs mennä autteleen, muutama ripa nimittäin puuttuu vielä seinästä.

Kaiken keskelle piti saada joulutähti kuitenkin ja valkoisena, antaas kattoa kuinka tuon käy, kun miniältä oli kissa nakertanut joulutähdestä lehtiä, vaikka sen pitäisi olla myrkyllinen, mutta kissa ei ollut moksiskaan. Ehkä meidän hassu-kaisat on vähän viisaampia, kun voivat kuitenkin syödä ulkona ruohoa, niinkuin lehmät!

Kakkupaperista on moneksi, vai mitä?

joulukuun 16.

2011-12-16T20:08:00.000+02:00

Kuinkahan moni muu sai vastaavan "joulukortin" omalta K-kauppiaalta? Arvatenkin muutaman kymmenentuhatta,ellei satojatuhansia muita. Hauskoja nämä silti jollain tapaa on ja varsinkin kun sattui tulemaan syntymäpäivänä.

Mies värkkää yläkerrassa lisäeristystä, se meinaa pistää hösseliksi ;) aikoo varmaan saada pojan huoneen jouluksi valmiiksi. Vaan, vaan, minä en saa aikaiseksi mitään, kovin kyllä aattelin, että saisi koko huushollista kuvia jouluksi, mut ans kattoo kuin ämmän käy. Tälleen vanhemmiten on käynyt niin, että vaikka ennen oli monta rautaa tulessa, niin nyt oon tuskaillut vaan yhtä asiaa ja sitä enrgiaa ei sitten muihin riitä. Ja se yks on tuo ulkovuori, ei sieltä montaa ripaa puuttus enää.

Työmaan tiimin yhteiseen kalenteriin kävin tänään rustaamassa ensiviikon torstaille ja perjantaille, että oon vappailla. Katotaas kun pomo tulee töihin, pyhkäseekö pois...

Leppoisaa perjantai ehtoota!

joulukuun 14.

2011-12-14T19:41:00.000+02:00

Mitä minä hehkutinkaan joku päivä lumesta ja hiipivästä joulufiiliksestä, ai niin ja siitä, että huushollia aletaan laittaa pikkuhiljaa joulukuntoon.... joopa. Tänäänkin vaan +4, että se niistä lumista. Tie on aukeen kohdalta kuin peiliä ja metsätaipaleella sohjoa. Siinä tulee revittyä ittensä jos jonkinmoisiin fiiliksiin, kyllä!

Sain mä jotain tiloja sentään vähän aukeemmaksi raivattua ja rykäsin oikeen verhot makkarin klasiin. Hiukkaakaan sinivalkoiset verhot ei kyllä ruskeensävyseen huoneeseen käy, ellei satu olemaan näkymää keittiöön samaan aikaan, mutta huomasin kyllä, että mitkään muutkaan ei sinne käy. Viimeiset vuodet on niin tarkkaan vietetty asunnoissa, joissa on olleet ne nipsut, että verhoissa vaan yksinkertaisesti ole kujia, josta pujottaa. Niillä mennään, mitä on.

Ja paperitähti, sen ainoa oikea asento on ylläoleva.

Huomenna, juu huomenna on sellanen päivä, että pitää viedä ihan namuja töihin, jos muistan tai poika ei syö kaikkia ennen...

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

joulukuun 11.

2011-12-11T20:31:00.000+02:00

Tämä sunnuntai onkin mennyt suht laiskasti... iltapäivällä huomasin, että Leineperin ruukilla on joulumarkkinat ja sinne piti lähteä, vaikka keli oli suht huono. Pojan perhe tuli samalle reissulle, kun olivat tänne tulosa pulkkailemaan juur kun oltiin kurvaamassa pihasta pois. Mitään ostettavaa ei löytynyt kenellekkään, luulen vähän, että nuori kaartti ei uskaltanut sanoa, jos mieli jotain teki, vaikka kysyinkin. Mutta syötiin sentään makkarat. Pimeys ehti laskeutua ja se pulkkailukin jäi, mutta naposteltiin mehua ja piparia lohduksi.

Tässä on herännyt kuluneen viikon aikana ilmestyneen lumikerroksen myötä itelle jonkinasteinen joulumieli ja päätin raivata tämän kämpän joulukuntoon. Työt rajottaa, kuten aina ja varsinkin kun aatonaattokin on vielä työpäivä, mutta tehdään mitä iltasin ehditään ja jaksetaan. Kuusi meillä on muutaman vuoden ollut muovikuusi ja nyt se on kateissa, luultavasti se on isän luona, mutta mun tekis kovasti mieli valkoista kuusta, sellasia vähän matalampia olen nähnyt ja se menis mukavasti ihan lipaston päällä, tota lattiatilaa kun ei turhaan ole. Toisaalta nämä rintsikoiden eteiset on tilavia, että siinä menis normaalikokoinenkin...

Leppoisaa viikonalkua kaikille kävijöille!

joulukuun 10.

2011-12-10T20:34:00.001+02:00

Perushenkareiden pikatuunaus!

Ja tervetuloa Äärelään uusin lukija kris!

joulukuun 6.

2011-12-06T10:09:00.001+02:00

Kiitokset Liisa (juuri sinä), Leena (jonka kommentointi edelleen ilmoittaa, etten sa tarkastella koko blogia) ja JaanaElina!

Vähän kerrallaan ja ihan vähän, joulua... nuo sukkahousuperhoset mun oli pakko ostaa, tuli lapsuus mieleen, silloinhan niitä tehtiin mammojen askartelukerhoissa ja äiteekin jokusen kukan ja perhosen kantoi kotiin =)

Leppoisaa itsenäisyyspäivää kaikille, annetaan arvo niille sukupolville, joille se kuuluu, jotka säilyttivät tämän maan itsenäisenä sotien vuodet ja maksoivat sotakorvaukset itseään säästämättä työllä, johon nykypolvi ei koskaan pysty. (en sano sanaakaan EU:sta)

Kiitos edesmenneet isoisät Armas ja Väinö,

jotka molemmat sain tuntea!

Ties missä ilman teitä olisimme....

Samalla olen kiitollinen siitä, että isäni on kertonut paljon omakohtaisia tarinoita sota-ajasta, kun oli pikkupoika. Siitäkin talvesta, jolloin ei ollut koulua ja samalla senkin, ettei ne parin viime vuoden talvet olleet sittenkään ennenkokemattomia. Maailma taitaa sittenkin pyöriä ihan omaa vauhtiaan ja tahtiaan, sen vain tilastot unohtavat.

joulukuun 5.

2011-12-05T21:13:00.000+02:00

Kiitos Liisa, jaksat uskollisesti käydä lukemassa mun jaarituksia =)

Eilinen sunnuntai päivä meni aivan mökömökö oloissa, päivä oli pimeä ja sateinen, sopivaa tunnelmaa jo olemassa olevaan kaamos masennukseen siis. Illalla kaiken kruunasi räntäsade sulaan maahan. Ainoa valopikku oli ajatus tästä päivästä, joka oli vapaa päivä ja ihan oma sellainen... Mies oli töissä ja poika koulussa. Jossain vaiheessa yöllä oli pakastanut ja ripsinyt vähän valkoista.... hyvin vähän. Seuraamuksena liukas piha ja niinpä sitten vaivuin polvilleni postinhakureissulla aamusella... ?="#%

Puolilta päivin lähdin ulos ottamaan aurinkohoitoa, silloin harvoin kun sitä on ja on mahdollisuus niin kaikki irti! Tuhersin havujen kanssa ulkona ja eipä tuosta hääviä tullut, mutta kelpaa tuo tämän talven, kun ei mies sitä edes ovessa huomannut, kun kotia tuli. Tosin eipä ole kuopus huomannut sitäkään, että viikko sitten olen eteisen maalannut, näin meillä=) Viimevuonna koristeena oli tyttöjen luistimet, nyt poikien, ensi vuonna ehkä sukset, tai anskattoo, mitä keksitään.

Näyttää tuo ulko-ovikin kyllä kaipaavan maalia tai jotain apua, aika rohmun näköinen on.

Isäkin poikkesi päivällä ja toi jäisen kinkun, sen kun makuhermoja alkoi kutkuttaa, kun kerroin, että ollaan jo yksi itse syöty, kun piti testata tuleeko siitä leivinuunissa mitään kaupunkilais akalta ja hyvää tuli. Nyt annetaan vaarin kinkun rauhassa sulaa... ehkä pitäs itellekin hakea vielä yks ennen kun se varsinainen joulukinkku haetaan...

Vaan huomiseen ystävät... huomiseen!

Joulukuun 3. havuhommia

2011-12-03T18:42:00.000+02:00

Siellä, täällä, lehdissä ja blogeissa on taas tänäkin syksynä esitelty jos jonkinmoista kranssia ja viritystä silmien iloksi, niin oveen kuin kelkan syliin, maitotonkkaan ja muihin astioihin. Toinen toistaan upeampia teelmyksiä, omani on vasta puolitiessään, mutta...

Yksi asia tässä touhussa on jäänyt kaivertamaan ja se tapahtui lukiessani erästä tämän vuoden Joulu-lehteä, olikin sitten ainoa joululehti johon olen haksahtanut. Syystä pilkku että kyseisessä lehdessä oli ihan näpsäkästi kyllä ohjeistettu miten kranssi tehdään, mutta sanallakaan ei mainittu asiallisesti, että mistä ne luonnonantimet voi hankkia ja miten pitää toimia, jos sitä omaa metsää ei satu olemaan.

Eli päivityksen pointti, (tällä kertaa sellainen siis on); jokamiehenoikeudet.

Jokamiehen oikeudet näiltä osin lyhyesti: Et saa kaataa tai vahingoittaa kasvavia puita, ottaa kuivunutta tai kaatunutta puuta, varpuja, sammalta tms. toisen maalta.

”Rikoslain 28 luvun 14 § tarkoittaa, että maassa olevia kuivia risuja saa poimia. Sitä vastoin puusta (oli se pystyssä tai kaatunut) ei saa ottaa oksia. Siis vain kuivat maassa olevat oksat ovat jokamiehenoikeuden piirissä. Vihreiden tuoreiden oksien keruuseen tarvitaan aina maanomistajan lupa.”

Ja sama koskee myös pajunkissoja.

Ja sitten vielä, täällä meilläpäin, varsinkin kaupunkilaisilla tuntuu olevan käsitys, että sähkölinjojen ja –johtojen aluset kuuluu sähköyhtiölle ja ne kuuluukin pitää puhtaina, eli katajat kranssiin. Väärin, sähkölinjojen ja johtojen aluset ovat yhtälailla maanomistajan omaisuutta. Sähköyhtiön palkkaamat miehet hoitavat usein kaatamiset näiden johtojen alta, mutta edelleen on maanomistajalla määräämisoikeus näiden omien puidensa ja oksistojensa suhteen. Eli aina pitää kysyä lupa.

Kääpä on muuten sieni, sen saa ottaa, mutta ei vahingoittaa puuta, jonka loisena se kasvaa.

Suomalainen on kyllä kovin tarkka ostaessaan ulkokalusteita, tai keittiön umpupuutasoja, ettei niitä ole hakattu uhanalaisista metsistä, mutta helposti tekee enemmän pahuutta omassa lähimetsässään ja siinä ettei ostaessaan kranssia torilta, kukkakaupasta tai myyjäisistä kysäise samalla sen antimien alkuperää.

Ja jos luit tänne asti, kiitos!

Kuvan kranssivärkit omasta kuusiaidasta ja pihan puista, pankin puolesta mies antoi luvan ottaa ;)

Joulukuun 2.

2011-12-02T06:24:00.002+02:00

Onneksi joulukortit on näperrelty jo hyvissä ajoin valmiiksi, niiden kirjoittamiselle on varattu viikonlopusta hetki, sitten saa ne postiin. Nyt ehtii valmistella joulua, sen vähän mitä valmistelen, mutta valoa tämä pimeys kaipaa... pitkään olen miettinyt mihin laittaa tämä siskon tuoma kohtuukokoinen kaunis pullo, nyt sille löytyi passeli homma, eivätkä nuo ledit tunnu edes kuumentavan sitä kovin.

Karkkikepit ovat jo kärsineet vähän verotusta, niitä on siellä täällä, mutta varmaan pitää hakea lisää, ovat kauniita, mutta myös hyviä!

Joulukuun 1.

2011-12-01T06:30:00.002+02:00

Niinpä niin, joulu alkaa lähestyä, halusimme tai emme, tuntuipa siltä tai ei. Täällä ei kovasti vielä tunnu, nimittäin puuttuu pari pakollista elementtiä, kuten pakkanen ja lumi. Ei niiden kummankan tarvitse omassa mittakaavassaan hipoa edes kymmentä, mieluummin pieni pakkanen ja vähän lunta, kuin parin viime talven tapainen "mihin nää kaikki kärrätään" talvi.

Siitä huolimatta se tulee, joulu. Itse en niinkään mielestäni kuulu hössöttäjiin, muutamaan vuoteen ei ole ollut edes kuusta ja senkin sain jossain vaiheessa puhuttua ja ostettua muovisena. Mutta kyllä minäkin niille jouluruuille periksi anna, osalle. Kun on kinnkkua ja rosollia, nin jes. Laatikot on ihan turhia, yöks.

Sinappia on pitänyt kokeilla monena vuonna, nyt sitten vihdoin testattu. Hyvää tuosta tuli, väkevää... mutta niin iso satsi, että riittää varman kesään asti. Seuraavan testin (sitten syksyllä) puolitan.

Sekaan laitoin myös omenahilloa, se varmaan osaltaan vaikutti, että ei ole kovin kiinteää, mutta suosittelen silti, testaamaan itse! ja jos on sopivia purtiloita, niin hyvä lahjaidea, jos mikä!

Mainoksen uhri, tai muuten vaan hölmö?

2011-11-24T18:19:00.001+02:00

Vuosikausia olen haaveillut sinapin teosta, aina se on jäänyt tekemättä. Tarkoitus on siis ollut tehdä jouluksi ja antaa sitä sitten lahjoinakin. Tänä vuonna on jo värkit hankittuna, pitäisi vaan pistää toimeksi. Omat makumieltymykset on 1. Yyterin sinappi 2. Auran sinappi 3. Kotisinappi. Auran sinapeista olen mieltynyt tuohon chiliin, se jäi grillikaudesta jotenkin päälle.

Vaan kuinkas sitten... kaupassa törmäsin Valion reseptivihkoseen, jossa oli, että nettisivuilta löytyy Aura sinapin ohje.

Tohelo kun olen... kyse oli tietysti Aura-juustosta, ei Auran sinapista. Eli yhäti on hyvä ohje hakusessa... Tässä ehtii vielä hyvästi testailla! ja jos on vinkata hyvää ohjetta, niin kaikki on tervetulleita.

Ps. kuukauden päästä on sitten se joulu!

Sunnuntahi

2011-11-23T19:14:00.000+02:00

Sunnuntai valkeni valoisana, todella aurinkoisena, pakkasta 8 astetta, lupaus talvesta tuntui silloin. Maailma oli kauniin kuuran peitossa....

Sittemmin ehdein vähän tuunailla "isompia" tulitikkuaskeja.

Iltapuoli sunnuntaista menikin sitten ihan omansalaisessa puuhassa, kerron siitä sitten tuonnempana. Mutta sanotaan sen verran, että olkaapa varovaisia .... niin avotulella kuin sähkövempeleiden kanssakin.

Pakkasta ja nakkisoppaa

2011-11-17T18:37:00.000+02:00

Edellisyön pakkanen pääsi yllättämään tän talon väen niin, että tuli väistämättä mieleen miten joka armas vuosi talvi/lumi/jää ja muut luonnonilmiöt talvikuukausina pääsee yllättämään pääkallokaupungin asukkaat ja teknisen viraston. Siis, että pakkanen tulee keskellä marraskuuta on jotain ihan käsittämätöntä. Onhan tässä lämmitetty, joka armas ilta, ei siinä mitään, mutta sen verran lämmintä on ollut, että homma on hoidettu jotenkin vasemmalla kädellä, enimmäkseen on tainneet lämmöt karata harakoille, tai korpeille pikemminkin. Huomasin viilenemisen jo yöllä, viimeviikon taudista on nimittäin jäljellä hevosen yskä, joka tuppaa valvottamaan, minua ja kanssaeläjiä, yskin niin, että on mentävä vessaan, lima ei tahdo irrota ihan kevyesti, mutta siis varpaisiin otti tuo menomatka. Aamulla miäs, joka herää kovasti aikaisin oli pistänyt puuhellaan valkeeta ja saunan pesään myös, oli mukavampi meidän perässä herääjien aamusta tassutella.

Töistä tullessa sisälämpötila oli +22, joo, se kuulostaa ihan riittävältä, mutta ei ole sitä, onko sitten veto vai mikä, mutta viileeltä se tuntuu. Miäs meni pihalle seinähommiin ja minä jäin lämmittämään. En mitään järjettömiä pesällisiä polttanut, mutta vahein kunnolla, että siihen malliin pellit kiinni, että onneks sitten on falski kämppä, pääsee häät ulos ;) (ja tää oli sille turvallisuuspäällikkö kaverille, joka juuri kurssittautuu).

Puuhella tein sitten ensimmäiset sopat koskaan, epäilytti koko touhu, mutta toimihan se...

Nuorimies tuli kyliltä kotiin harvinaisen aikaseen ja oli ihan innoissaan, "tossako sä äiti teet, haistoin jo ulko-ovelle, että jotain hyvää ruokaa on tulossa". Tosahan äite teki. Ja kyllä mä tiedän että kuuluu katta kauniisti, mutta sen verran nälkää ehti tuoksut kutkutella esiin, ettei paljon katettu, kun alettiin syömään!

Tänään töistä tullessa huomasi, että kunnollinen pesien vahtiminen kantaa hedelmää, lämpötila oli +25,5, koska ilma on taasen ulkonakin vähän lämmennyt, en laita makkarin pesään valkeeta ollenkaan ;).

Jos joku ymmärtää vessan mattojen päälle, niin kissat! Isä kolli pentuineen... emo kissalla on erityisoikeus tulla sisälle asti. Meillä on vähän niinkun tyttöjen juttuja...

Kimppakyytiä ja mattoasiaa

2011-11-15T17:54:00.002+02:00

Me kuljetaan miähen kanssa kimppakyytillä töihin ja aamusin poika joutuu lähteen ihan yhtäläisesti, että ehtii bussilla kouluun. Lähtö on nyt vielä, kun ei lunta eikä jäätä 6.30, että keritään ajoissa. Jossain kohren sitä pitää aikastaa, kun kelit muuttuu, tai niinkun talvi tulee. Mutta siis, tosta kyytistä, koska mulla on puolituntia lyhempi työpäivä, olen ottanut tavakseni lähteä kävellen kauppaan, parin kilometrin kävely tekee ihan hyvää pääkopalle, jos ei satu satamaan ja koska mies käy suihkussakin työmaalla, ehdin aikas hyvin tehdä ostokset valmiiksi. Meille toimihenkilöillehän ei ole mahdollisuutta siihen suihkuun, koska vain rahvas hikoilee työssään, arvatenkin.

Eilen sitten pitkästä aikaa poikkesin Lidliin, koska ostoslistalla oli vaan maito, leipä ja kissoille jauhelihaa pakollisina ja aattelin, että kun siellä on aina sitä muutakin tavaraa, niin vilkasen pitkästä aikaa niitäkin. Huussiin sieltä sitten tarttui mattosetti, ihan perussellanen, mutta tykästyin ruutuihin ja väreihin. Samalla otin jonkun häkkyrän, joka tulee imukupeilla seinälle, että saa roinia siihen. Tarttuhan sieltä ruokapuoltakin muuta kun ne pakolliset, kuis muuten. Mut kumminkin.

Tää on nyt vähän niinkuin ostoskanava, nimittäin eikä siinä vielä kaikki... ehdein sieltä kaupasta sitten uloskin ja jäin odottelemaan kyytiä, aikani kuluksi luin sitä ilmotustaulua, että mitä kivaa sinne torstaina on tulossa. Voi jumankekka, mää jo kaiken luulin nähneeni. Mutta että oikeen valastu kuusenmatto! Väreinä joko punanen tai vihree. Jotenkin ei vaan ihan pysty sisäistämään... Tarkemmin nyt mietiskeltyäni alkoi jo ihan harmittamaan, että olen aatellut, ettei meille kuusta tulekaan, ei aitoa eikä muovista.

Mutta sen maton taidan hakea, on se niin turhanpäivänen juttu!

Lyhty ja sen toinen elämä

2011-11-14T17:42:00.001+02:00

Pari vuotta sitten ostettuamme tämän paikan, ajattelin, että lyhty pitää olla, eikä mikä tahansa lyhty, vaan puitteittensa mukainen. Täällä kun on avaruutta ympärillä, niin kaikki tuntuu katoavan maisemaan. Olin kovin innoissani kun Terrassa törmäsin tähän isohkoon lähes metrin korkeaan lyhtyyn. Mukaanhan se oli saatava. Eipä vaan tullut kaupassa mieleen tarkistaa niin yksinkertaista asiaa, kuin että mistä laitetaan kynttilä sisälle. Eikä ollut ihan loppuun asti kyllä ajatellut tuotteen suunnittelijakaan moista tapahtumaa. Tässä kun ei olekaan sivulle aukeavaa luukkua, kuten itsestään selvyytenä pidin, ainoastaan tuon kantokahvan ja sen alla olevan hatun saa pois. Sitä kautta kun kynttilää sytyttää, polttaa hihansa ihan sananmukaisesti =). Olen sitten aina nostanut yhtä laseista, mutta siinäkin huomaa, että on yksi käsi liian vähän, niinpä lasista on yksi kulma rikkoontunutkin.

Täksi talveksi lyhty pääsee uuteen tehtävään, saa olla gallunan kasvihuoneena talven. Kynttiläleikit on sen osalta leikitty!

Sunnnuntaita

2011-11-13T19:18:00.000+02:00

Siinä kun toiset on juhlineet isäinpäivää, meillä on vietetty normaalia sunnuntaita, siis ulkotöitä. Aikaansaannosten kanssa on vähän niin ja näin, ihan kun olis kaatanu kuormallisen kauroja maahan. Eli sellanen vähemmän tyytyväinen olo.

Ja tätä tautista oloani en edes ajatellut lähteä tartuttamaan isääni. Mitään valmista ei seinänä suhteen tapahtunut, vaan tuolla tuulessa seistessä tuntuu, että tauti uusii, luuydinkin taitaa olla hyhmässä. Lämpöasteita +3, mutta tuuli antaa aidon vaikutelman pakkasesta, ilman hanskoja ei voi enää olla lainkaan.

Pari vuotta sitten ostin uudet harjat rappuralliin, kun entiset näytti aika kelvottomilta, miäs sanoi silloin, että eikai semmosia vaihdeta, ostetaan uusi. Se ei nyt sitten tään parin vuoden aikana ole ostanut uutta, eikä myöskään vaihtanut noita olemassa olevia. Eli pistä laps asialle ja tee itte. Aikaa tärväänty vartti, siitä kymmenen minuttia porakoneen löytämiseen, kaksi ruuvien löytämiseen ja kolme itte työhön.

Nuoriso valittaa, että asutaan korvessa, vaikka eihän täältä ole kun viis kilometriä katuvaloihin ja asfalttitielle, yhdeksän hautausmaalle. Kulmakunnan ainooseen pystyssä olevaan sähkötolppaan tuikkasin tuon saadun linja-autopysäkin merkin. Seuraavan kerran kun nuoriso tarttee kylille kyytiä, käsken mennä pysäkille vartoon bussia, kai se sieltä joskus tulee?!

Tämä jatkuva pimeys alkaa jokseenkin syödä taas akkaa, niin että tiedä mikä avuksi, päikkäritkin otin, mutta tuntuu, että nekin vaan väsyttää vielä enemmän. Saisi tulla pieni pkkanen ja yks ripaus lunta, että valaistus, mutta ensin täytyisi saada tuo seinä... on tää yhtä tuskaa. Vaan parempaa kohti kai...

Mukavata alkavaa viikkoa!

70+2 vuotis juhlat ja muisteluita

2011-11-12T18:28:00.001+02:00

Tervetuloa uusin lukija Tarja! Tarjan Hössöntössö blogissa on kaikkea kivaa puuhailua, sen sortin uskaltamista tekemisessä, että Wau! Käykäähän muutkin kurkkimassa. Vaan tämä on taas niitä blogeja, joihin kommentointi ei tunnu multa onnistuvan. *itkustaa*, yritetty on!

Mutta päivän epistolaan, tai oikestaan viikon, kun se tuossa on taustalla pyörinyt, vaikka hissukseen olenkin ollut. Mutta kaikki pitää alkaa tietysti taas niistä ajoista kun oli suo, kuokka ja.... tai no, mennään muutaman vuosi eteenpäin. Nimittäin, tasan kaksikymmentä vuotta sitten me oltiin tuon miÄhen kanssa aika tuore pari, kuumaaq, herranen aika sitä touhua. Ja sitten oli äitini nuorimman siskon 50-vuotis päivät, olikohan se paikka oikeen viralliselta nimeltään Nuorisoseuratalo? en ole aivan varma, mutta nykyään sekään ei enää toimi, mutta samaisessa paikassa on harjotellut Maj Karma, että ihan vähäpätönen mesta se ei kumminkaan ollut. Jokatapauksessa me oltiin miähen kanssa sieltä lähdössä kaikkien mittapuun mukaan kovin aikaseen ja tää mun täti (jonka siis jos tuntisitte, niin ymmärtäsitte, että ei se ole mikään täti vieläkään, se on rokkimimmi) sanoi, niinkuin usein tapana oli "mihin teillä ny kiire on kun ei teillä oo mukuloitakaan kotona vartoomassa" . Mun teki mieli sanoa, niinkon asia oli, mutten sanonu. Nimittäin tekemään niitä oltiin menossa. Mutta huti tuli silläkin kertaa. Vastahan se siinä uudenvuoden kieppeillä sitten tärppäs, yritetty oli jo niin monesti suhteen tuoreudesta huolimatta, että en enää aikoihin ollu sitä kirvestäkään sinne sängyn alle laahannu.

Ja mitähän mun oikeen piti sanoa... niin se oli kakskytä vuotta sitten ja tänäpä siis täti täytti tasan seittemänkymmentä vuotta. Kymmenen kerttaa seittemän. 70. Ja vieläkin se on ku mikäkin flikanheitukka, vaikka sillä on krämppiä, mutta sen knuppi pelaa ja liikkeellekin pääsee ja mikä parasta, niistä krämpistään se ei itke mennentulleen, ninko monet nuoremmat. Kun me vielä asuttiin samassa talossa, niin saunottiin ja otettiin yhdessä sivistyneesti viintä ja muuta, puhuttiin pahat ja hyvät olot. Nyt ei o muuttamisen jälkeen nähty. Ajateltu kyllä!

Muutamia vuosia sitten kun itte vielä tein niitä atc-kortteja sain tämän tätsynkin sekoamaan niihin, sitten siinä piti opettaa oman blogin pitoa, kuvien skannausta ja muuta semmosta, nyt se on siinä mallissa, että voisin varmaan kysellä siltä tätsyltä vähän apuja joskus, kun niitä tarviin... No mutta, niistä blogituttavista kun pruukaa tulemaan sellasia tuttuja monasti, että saatetaan istua samasa kahveepöyrässä, niin on käynyt tätsyllekin ja yksi ystävistä on tuolta kaukaa, Haukiputaalta asti. Tämä ystävä sitten otti yhteyttä minuun, että lähettää kortin mulle ja haen lahjan ja hoidan ne perille. No totta mooses, innostuin ihan kauheesti, ja kun tiesin, että tätsy yllättyy ihan varmasti juuri tältä ystävältä saadusta shampanja pullosta ja kortista. Omalta väeltäni hain punkun ja pakkohan se kaupan lahjapussi oli pikkusen tuunata, ennenkuin käsistä lähti.

Aamusella sitten, kun lähdin viemään pojan luo niitä 2-vuotis synttäreitä varten kahvinkeitintä, kun eilen vein jo kupit ja lusikat ja sen semmosta, pakkasin samalla autoon lahjat ja kortit. Ennen aamu 11 olin tätsyn oven takana ja eka kommentti oli, että "kun sää feispuukissa kirjotit vaan 2-vuotis päivistä, mää jo aattelin, että eksää tänne tuu" Haa, eli mää olin onnistunut tavotteessani, että tätillä on semmonen mielikuva, että olen ihan unohtanut!

Mutta eniten se täti kyllä ilahtu siitä, että Saila niin kaukaa muisti ja tuolla tapaa, kun korttia hän oli vähän odotellut, mutta että noin. Saila, jos luet tämän, niin oli ihan nappi-juttu!

Sailan lahjasta en katso oikeudekseni julkaista kuvaa, mutta omastani voin. Peruspussi tuunattuna vuodelta 1926 olevalla nuotistolla ja "mitä ny käteen sattu osumaan"

Ja olkoon vaikka loppukevennys tämä, niin totta kuin onkin! Ainahan kaikissa juhlissa talon tarjoamat viinat loppuu kesken, niinpä sitten silloin 20 vuotta sitten, niillä viiskymppisisillä veljeni Pasi ja serkkuni Juha olivat reippaina nuorina miehinä päättäneet, että juodaan kaikki viinat, että voidaan sanoa, että ihan oli surkeet juhkat, kun viinaakin oli niin vähän. Pojjaat sitten kittasivat (eikä siellä kukaan kyllä nuukaillut juoman kanssa) kilvan. Jossain vaiheessa sitten tämä serkkupoika Juha oli käynyt kurkkimassa vähän suljettujen ovien taakse ja tullut sieltä hyvin maansa myyneen näköisenä velipojalle supattamaan "kuule Pasi, ei me taideta pystyä, siellä on vielä 36 avaamatonta kossupulloa". Että näin.

Ja sitten ei muuta kuin saunan lämpöön ja mukavia viikonloppuja kaikille!

Ps. mä kyllä kehtasin jo pyytää että jos saan tyhjät pullot... näin sieluni silmin miten upeilta Karu-Desingin aidot käsintehdyt tervakynttilät näytää niissä, kun valuttavat steariinia pullon poskille!

Onnen tunti

2011-11-11T17:56:00.000+02:00

En muista, milloin luin ensimmäisen Anna-Leena Härkösen kirjan tai mikä se edes oli, ei kuitenkaan Häräntappoase. Suhtauduin tietysti hieman ja vähän enemmänkin epäillen, mutta huomasin pitäväni suunnattomasti hänen tapaansa kirjoittaa asioista suoraan, kaunistelematta ja rehellisesti. Ja niistäkin asioista, joista ei yleensä puhuta. Ja varsinkin niistä.

Muutama viikko sitten sain käsiini (siis ostin kirjakaupasta) Anna-Leenan uusimman kirjan Onnen tunti, jota ehdein lukea kuitenkin vasta sairaslomani toipumisvaiheessa. Suosittelen kirjaa kaikille, niillekin, joilla A. ei omia lapsia ole, B. ei sijoituslapsia ole, C. ei ole aikomustakaan hankkia aiemmin mainittuja, D. on aikomus hankkia aiemmin mainittuja.

Jollain tapaa jäin kaipaamaan sitä toista puolta totuudesta, joka oli sivuutettu parilla rivillä. Yleinen käsityshän on, vaikka lukisi mistä ja kuuntelisi mitä, että "lapsi on huostaanotettu, koska sen vanhemmat on kelvottomia", tai muotoiltu malliin "sillä oli ne kotiolot vähän mitä sattuu". Tosiasiassa ei se aina ole niin.

Lainaus kirjan sivulta 169

"Mulla on kolme lasta ja mä kasvatin kaikki samalla tavalla. Hän sanoo hiljaa. - Vaan tämä yksi päätti heittäytyä pois kyydistä."

Minä tiedän, mitä tuo kirjan mummi kantaa sydämellään.

Rautalankasydän

2011-11-10T18:18:00.001+02:00

Aika monessa blogissa on esitelty toinen toistaan hienonpia rautalankasydämiä. Kukin tyylillään ja jokainen taplaa tavallaan. Tein siitä mitä löytyi, eli piikkilankaa on yhden jos toisen kiven päällä edellisen omistajan jäljiltä ympäri tonttia, osassa on vielä aidanseipäät paikallaan. Tästä tuli ihan mun näköinen ja koristeeksi laitin tämän talven ensimmäisen joulukoristeostoksen, joka on lasinen lintu.

Tuo viikonloppuna sairastuminen vei jotenkin ajantajun. En millään pystynyt sisäistämään, että vikko on todellakin vaihtunut ja ylihuomenna on pikkumiehen 2-vuotis syntymäpäivä juhlallisuudet. "Jotain pientä" mulla tietysti on jo ostettuna ajat sitten, mutta kortti piti väkertää. Harmitti kun poika pitää traktoreista yli kaiken ja tähän hätään en sitten mistään löytänyt traktorinkuviani, vaikka tiedän että niitä on, no auto saa kelvata tällä kertaa, mallia 3D, kukat valmiita kangaskukkia. Simppeli.

Siitä se ajatus sitten karkas...

2011-11-09T17:26:00.002+02:00

Mies totesi joku päivä, että on vähän kurjaa, kun meillä on avaimet siellä ja täällä, että tarttis olla paikka... Minä totesin siihen, että meillä on usiampikin avainkaappi, mutta mikään ei oo keriinny seinään asti, mutta toisaalta, vaikka oonkin niitä itte haalinu, ei niistä yksikään oikeen miellytä silmää. No sitten tämä mies alkoi toistella niitä itsestään selvyyksiä, että tarttis olla sitten sillain, ettei siinä seinä likannu. Siihen se sitten jäi taas levy pyörimään.

Keskeytin sitten sen liirumin sillä, että minä teen ja isket seinään, onko selvä. On.

Ainut, josta ite olen tykännyt on tuo avaimen mallinen, mutta siinä on justiins se, kun ei ole taustaa, niin kakkasormet kahnaa seinään jälkiä. Siis niitä, mitä ei saa tulla.

Taulun kehys, kooltaan n. 40*30 cm sai uuden elämän virkaatekevänä avainnaulakon taustana, vähän skräppitarvikkeita ja vanhasta mansetista kukat, kas näin:

Tuikusta ja sen kipoista

2011-11-08T11:23:00.000+02:00

Tää alkaa olla tervehtymään päin, aamulämpö 35.2, kuten serkkupoika aikoinaan totesi, olen käytännöllisesti katsoen kuollut, kun elän. Jos ei tuo tuosta nouse, niin huomenna töihin.

Ja siten niihin tuikkuihin ja niiden kippoihin. Vaikka pidän kovasti kynttilöistä, niin niiden polttelu on vähäiselle jäänyt, kun kissojen kanssa pitää olla varuillaan, mutta tuikkuja ostan silti, ne ovat erinomaista raaka-ainetta sytykeruusuihin. Tuikulla ja tuikulla on silti eroa, jotkut on helpompi kuoria kuin toiset. Nuo kuoret sitten taas ovat varsinaista ongelmajätettä mielestäni.

Feisbuukki, tuo joka mahdollistaa ihan kaiken ja kukaan ei ole mitään, eikä olemassa jos ei siellä ole, on se vaan kumma sovellus. Nimittäin nyt mulla on varma sijoituspaikka jonkin aikaa nuille kipoille. Sain kutsun ryhmään jossa pari pikkupoikaa niitä kerää koululuokalleen. Mikkelin seudulla ainakin on koululuokille järjestetty kilpailu, mikä luokka kerää eniten per oppilas. Tarkoitus on tietysti siinä sivussa opettaa kierrätystä ja luultavasti todellisuudessa tämä tarkoittaa sitä, että alumiinin hinta on tällä hetkellä aika hyvä, ellei peräti nousuun päin. Kuvassa ensimmäiset 200 kuorittua kippoa, jotka lähtevät täältä postitse mikkeliin.

Lauantaina meillä oli varsinainen martta kerho iltasella. Eli tehtiin miehen kanssa ruusuja, mies ei ennen ole puuhaan osallistunut, vaan tällä kertaa osallistui. Dippailin saaliin sunnuntaina, sata kipaletta, ei hassumpaa, taas päästään kuukausi eteenpäin.

Aurinkoa päivääsi!

2011-11-07T17:57:00.000+02:00

No niin ikkään, kommentoimaan olen päässyt muutamaan blogiin jo vähän paremmalla onnella, kuin taannoin. Ja ilokseni huomasin, että Maikku on liittynyt lukijoihin, tervetuloa! Kiitokset myös edellisen postauksen kommentoijille, aina se lämmittää, kun huomaa, että myötäeletään.

Mun piti tehdä viikonlopun jäljiltä megapostaus sunnuntai iltasella, vaan kuume kaatoi koko akan pitkittäin. Tuntuu tauti jatkuvan, joten lyhyesti.

Ulkovuoriremontti on siis edelleen mennossa (miten musta tuntuu, että viiden vuoden päästä vielä sanon noin?) Ja vain tämä yksi pääty on tarkoitus saada ennen talvea valmiiksi, töiden jälkeen on jo pimeys, eli viikonloput on enää mahdollisia tehdä jotain. Nyt on siis menossa rimojen laitto ja siinä samalla pitää värkätä nuo ikkunapuitteet.

Ikkunapuitteista miäs oli pekkaspäivänä värkännyt tälläisen demon navetan seinään, että miltä se sitten voisi näyttää. Noin pääperiaatteissa tämä on hyväksytty, jotain pikku viilausta tietysti siihen pitää tehdä =)

Ja kuinka ollakkaan... mie haluan, että tuo demo jää just tuohon, teen siihen ikkunalaudan ja laitan kukat!

Niitä on sittenkin - ihmeitä

2011-11-02T20:59:00.000+02:00

ja Hyviä Ihmisiä!

Syyskuun 18. lähti kolli reissulleen. Viikko sen jälkeen soittelin "rankkurit" lähiseudulta läpi ja jätin tuntomerkit. Yksi kissa on käyty katsomassa seuraavana päivänä, sen jälkeen ei mitään. Kuukausi katoamisen jälkeen harvensin käyntejä karkurit.fi :ssä. Tänään poikkesin sivustolla ja kurkkasin naapurikunnankin tiedot. Siellä oli kuvassa hyvin samannäköinen, mutta paljon laihempi kuin meidän kateissa oleva kissa, mieskin kävi kuvan katsomassa, eikä osannut olla varma.

"...on pyörinyt kollikissa muutaman viikon. On kesy ja ihmisläheinen. Selkeästi ainakin joskus ollut jonkun lemmikki! Ei tunnu osaavan kotiinsa. Pääväriltään valkoinen kissa, jonka päässä, selässä ja hännässä on ruskeanraidallista kuviota. Laihahko."

Puhelinnumeron perusteella sain selville tietysti osoitteen ja karttahaun avulla varmuuden siitä, että maantieteellisesti se voisi olla mahdollista. Soittooni, eikä toiseenkaan vastattu, vaan kohta soitetiin takaisin. Selostus kuullosti ihan meidän kissalta.... töiden jälkeen katsomaan ja sehän se. Ei tosin voi sanoa varmaksi, että olisi tuntenut nimeään. Autonkin olemme vaihtaneet tässä välissä, että sekään ei tuonut muistoja mieleen. Mehukattia oli pidetty kuin omaa kissaa, joita talossa oli kaksi, sillä erotuksella, ettei tätä voinut laskea sisälle, koska aloitti tappelun muiden kanssa. Mutta ruokittu, sylitelty ja silitelty, kuin omaa. Talon vintille olivat laittaneet raput, jotta sai majoittua siellä nämä kaksi viikkoa jotka oli siellä viettänyt. Ensimmäinen kuukausi on pimennossa, missä on kulkenut. Sen tiedämme että lähistöltä on urakalla hävitetty kissoja ja siinä rytäkässä oletimme omammekin menneen.

Täällä kotona ulkosalla poju on hieman aran tuntuinen, pentujen kanssa heti nuuhkimassa, mutta emo kissan kanssa jotenkin vieraantuneet, ainakin nyt vielä. Sisällä talossa aivan kuin ei olisi koskaan pois ollutkaan.

Ulkona on tehty muutama yhteinen reissu, mutta koitetaan pitää sisällä, kunnes saadaan leikattavaksi. Tietä pitkin ja samanverran tulee linnuntietä (jota tuskin kulkenut) meiltä löytöpaikalle on 7 kilometriä.

Ei varmaan tarvitse kertoa, että poru pääsi?

Sitä ja tätä

2011-10-31T20:37:00.000+02:00

Muistan kyllä taannoin, että kaikki kertoivat blogeissaan kommentointivaikeuksista, mutta miksi niitä nyt on mulla, silloin aiemmin ei nimittäin ollut. Vaikka olen ihan nätisti kirjaantuneena, pyytää masina uutta kirjaantumista ja sitten parhaissa paikoissa ilmoittaa, ettei sähköpostiosoitteellani ole oikeutta edes tarkastella koko blogia. Ihan käsittämätöntä! Mutta tietäkääkin, että kaikki on luettu ahmien, lapasen peukkuohjetta myöten, se tuli erityisesti tarpeen ja montaa muutakin vinkkiä löytyi, kiitos Naiset blogeistanne!

Kuvia plaratessa huomasin, että on jäänyt päivittämättä yhtä sun toista. Nyt nuo kuvatkin on sekaisin, mutta niin olen minäkin, joten ittensä näköstä täällä. Tämä kuva on tältä illalta, "pennut" ylempänä ja emo alempana. Neljästä pennusta kolmelle piti järjestyä koti, vaan kun luovutuksen aika tuli, vain yksi lähti, jäljelle jäivät vasemmalta oikealle; Vilkku, Musti(-kka) ja Hela. Isä ja äiti kissoista jäljellä on enää äiti, Pörrö. Maailma kutsui Mehukattia tai luonto veti maailmalle, miten vaan. Enää en odota ja odotan silti, joka ilta tuttua naukaisua.

Jalkalamppu ja ha-la-val-la, on nimittäin kympin löytö. Ei se olkkarin sovi, vaikka siellä nyt onkin, makkarin tapettiin käy kivasti, sitten joskus...

Sadepäivinä on sisällä tapahtunut sentään jotain, naulakko löysi seinälle, vaan kun niin kauan oltiin ilman, vaistomaisesti kiikutan takkini keittiön tuolin karmille...

Vaparista pyykinpesujauhe purnukka

Vanha kirppislöytö työpöydälle. Tykätään pitää leikkuulauta erikseen, joten vie kumminkin tuosta työpöydästä tilan, joten vieköön leipäloora loput.

Reilu kuukausi sitten olin ystävä pariskunnan häissä toisella puolen suomea, hääpaikka oli kaunis vanha kartano Ristiinassa. Häät olivat lämminhenkiset, meitä vieraita oli noin 30, kartanon pöydät notkuivat herkuista ja yöpyminen järjestetty. En nyt julkaise varsinaisesti niistä juvia, mutta tämä kartanon pihavalaisin aiheutti pientä hilpeyttä. En ole moisessa paikassa ennen ampparin pesää nähnyt, onkohan nyt nähty kaikki!

Tikkutestausta ja muuta

2011-10-30T18:11:00.001+02:00

Nettitikku on koekäytössä, maailman nopein yhteys tämä ei ole, mutta katsotaan, koitetaanko jotain toista palveluntarjoajaa vai tyydytäänkö tähän. Netin puute on osittain ollut syy hiljaisuuteeni, toinen on jonkinasteineen uupumus ja ajanpuute. Perjantaina pidin vapaata, kuopuksella oli koko viikko lomaa ja tuon vapaan otin oikeastaan miehen pekkaspäivän vuoksi, että saataisiin hommaa seinällä etenemään. Vaan olin jo tortaina aivan poikki, niin henkisesti kuin fyysistikin. Ehkä juuri siksi perjantaina satoi ja seinähommaa ei tietenkään voinut tehdä. Niinpä pääsin aloittamaan askarteluja, pitkästä aikaa. Askartelurompetta piti tilata lisää, kun puuttui jotain tuiki tarpeellista, mutta silti jo olemassaolevia on niin paljon, ettei tahdo löytyä mitään, joten suoritin pientä raivausta ja sain aikaiseksi laatikollisen tavaraa jota en varmasti tarvitse. Tämän laatikon kiikutin illansuussa paikalliseen lastenkotiin, jossa niille löytyy käyttöä.

Vaan niinpä. pidemmittä puheitta, nämä piperrykset antavat uskomattoman paljon voimaa eteenpäin. Tällä kelkan perkuleella on tarinansa, mutta olkoon nyt...

Ja vaikken jouluihminen välttämättä olekaan, niin ajankohta sopii kuitenkin piperryksiin hyvin, eli joulukortteja tältä viikonlopulta, huomasin kyllä tehdessä, että jotensakin jäi sama kaava päälle. Alin kuva on otettu, kun ulkona oli jo pimeää, kyllä väreissä jotenkin huomaa, vaikka värittömiä nuo ovatkin:

Mukavata viikonalkua kaikille piipahtelijoille!

Työtuoli kotona

2011-10-07T08:54:00.001+03:00

Muuton yhteydessä totesin koti-työtuolini olevan äärettömän likainen. Tuoli on ollut minulla kuusi vuotta, enkä ole pessyt sitä kertaakaan. Alussa olin kovasti tarkka ja yritin opettaa jopa jälkikasvua katsomaan missä vaatteissa tuoliin istahtavat ja että pesevät kätensä, leukansa jne. Mutta eihän se toimi niin. Koska tuolin päälliset ovat vaikuttaneet niin jämpteiltä, olen epäillyt saanko niitä edes pois/takaisin päälle. Nyt oli se hetki, että asiasta oli pakko ottaa selvää, tosin vasta selkä/käsinojien osalta tuoli on riisuttu, päällinen pesty, kuivattu ja puettu takaisin.

Alkuperäisen värin tultua esiin, muistin miksi rakastuin tuoliin aikoinaan niin palavasti.

Koe istumani tuoli taisi olla musta, mutta tiesin kangastilkuista, että punainen on se mun juttu, energiapiste ja koskaan sammumaton tuli. Ja miksi juuri tämä malli? Koska, anteeksi vaan, jos 8 tuntia päivässä istuu työkseen paskalla tuolilla, on kotona oltava jotain parempaa, näin sen silloin ajattelin ja ajattelen yhä. Tämä tuoli sallii istua oikein ja väärinpäin, voi siis nojata selkää tai rintaa, miten tahansa siinä keksiikin venkoilla, se tukee aina. Ja tosiaan, kuuden vuoden käytön jälkeen sisustat on kuin uudet, kankaassa on toisissa kohdin näkyvissä hinkkaantumisesta johtuvaa nukkaa. Mutta huomioiden, että tuolilla on istutttu arki päivisin 5-8 tuntia ja viikonloppuisin 5- 15 tuntia, sanoisin, että jostain halvemmasta rutkusta tuskin olisi edes jalkoja enää jäljellä, saati sitä kangasta!

Tuolia saa myös pelkällä istuinosalla sekä niskatuellisena mallina. Linkki valmistajan sivuille Håg - Capisco. Samalta sivustolta löytyvät myös jälleenmyyjät.

Kuten sanottua tämä rakkaus on aika kestävältä vaikuttanut tähän asti, emme ole tuolin kanssa edes riidellet kertaakaan =)

Megapostaus

2011-09-17T12:54:00.000+03:00

Jos olis kone, siel mis on mieli, niin näitä postauksia tulisi paljon tiuhempaan. Vaan vielä ollaan kahden asunnon loukussa parisen viikkoa ja nyt tulee sitten hyvin, hyvin sekalainen megapostaus. Olen pyykkireissulla täällä kerrostalolla ja oikeastaan mun pitäisi kyllä pakata, mutta tää on paljon kivempaa =).

Äidillä oli taannoin syntymäpäivä ja vaikka käynkin haudalla hyvin harvoin, nyt tuli käytyä.

Taannoin naapurinmiäs poikkesi näyttämään sienisaalistaan ja kehui, ettei vielä ollut hirvikärpäsiä ja hällä on kotona testaamaton karkotepurkki, jaahans. Vartin verran yhteen ääneen epäiltiin sen toimivuutta. Nuo hirvikärpäset on tällä seudun aikamoinen vitsaus ja jo elokuussa tapaan rajoittaa omaa kulkuani metsän suuntaan, pitkät hiukset kun pystyy piilottamaan uskomattoman määrän noita öttiäisiä. Kuinka ollakkaan jo seuraavana päivänä kauppareissulla törmäsin tähän erinomaisuuteen: Hirvikärpäskarkote 13,90 puteli, ei muutakuin testiin. Sokean luottavaisena sumuttelin itseni ja mies vielä varmisti takapuolen (ei pelkkää persettä vaan selustapuolta siis) sumuttelun, hiukset kääräisin pipon sisään tiukasti. Ja kun kerran sieneen olin menossa, niin kopparikin mukaan.

Riemuni oli varsin rajaton, kun rinnuksille laskeutunut hirvikärpänen hetken nuuskittuaan lensi pois. Se toimii sittenkin! Loppuunveto noin kolmen vartin metsässä talsimisesta; kaksi sientä, joita ei pystynyt varmuudella sienikirjasta tunnistamaan ja kolme hirvikärpästä vaatteiden päälipuolta. Sisätiloissa riisuin kaikki vaatteet ja tutkein jokaista saumaa myöten, ei yhtään. Parin tunnin päästä niitä loytyi kuitenkin paidastani kaksi. Ei paha. Vaan parin päivän päästä kesken työpalaverin tajusin jonkun pikkuperkeleen tallustavan ohimollani. Siinä kohtaa meni usko koko aineeseen. Eikä mitään aavistusta, mistä koko palaverissa oli kyse. Eilen sain vinkin, että hirvikärpäskarkotteena toimii kamferintipat, joten kipaisen apteekin kautta täältä lähteissäni!

Vähän olen ehtinyt askarrellakin, rukousnauha piti värkätä, kun kaikki värkit löytyi kotoa. En vaan itsekään tiedä, miksi rukousnauha kun kristinusko ei kuulu hyveisiini, lienee näitä päähänpistoja! No yksi syy oli se että pojalla on nauha, jonka totesin olevan vääränlainen, ei siis oikeaoppinen helmien määrän suhteen. Nati Nati.

Viime sunnuntaina oli poutapäivä, joten värkkäsin syysistutukset kuntoon, tai mistä sitä tietää, mitä vielä istutellaan? Vaan pelekuunat vartoo nyt kellariin matkaamista, josko niiden talvehtiminen onnistuisi. Värkit tässä tsydeemissä on melko pitkälle samt kuin aina ennenkin, vuodenajasta riippumatta, mutta kattotiiliä hain vähän lisää ja opettelin niitä latomaan, ystiksen jo kauan sitten tuomat viinipullonkorkit löysivät paikkansa tästä myöskin.

Sähköhommat ja moni muukin on yhä kesken, vessaan kaipaisin valoa, mutta saunassa sellainen on, harmi kun voisi olla juuri toisinpäin. Saunassa tykkään kyllä hämärästä ja niinpä siellä valaiseekin usein tämä lyhty, ei sähkövalo. Tervanaru toimittaa saunatuoksun virkaa.

Herra Mikki Hiiri on joutunut nurkkaan häpeämään, koska vie niin paljon tilaa. Saattaa joutaa myytäjien joukkoon kun sopiva hetki tulee.

Koska koko armaan viikon on satanut vettä ja näinollen pihapuuhastelut ja seinälläkiipeilyt ovat olleet pannassa, on meillä leivottu ja tehty ruokaa melkein urakalla iltaisin leivinuunissa. Vähän olen koittanu myös järjestellä tavarapaljoutta, mutta koska yläkerta ei ole käytössä ja kuopus asustaa olohuoneessa niin ahdasta on.

Sitten mennään sarjaan, mitä tapahtuu kun tekee jotain periaatteella:

tää on väliaikainen ratkaisu.

Ja samalla, jos joku on kaipaillut persoonallista verhojen ripustusideaa, niin sekin tulee tässä. Tarina tämän taustalla on se, että kesäisin makkariin (ja tietysti muulloinkin kun on aurinkoisia päiviä) paistaa aurinko ihan täysillä ja kun poika oli hoidossa, niin piti siihen eteen jotain laittaa. Lakananpätkä, joka on jäänyt keittiön kapoista jäljelle osui siinä hädässä ensimmäisenä käteen ja koska siinä ei ole mitään pujotuskujaa, niin pyykkipojilla kiinni. Tämän voi siis nostaa ja laskea aurinkon mukaan. Ja jokainen voi maalailla pyykkipojat haluamaansa ja muun sisustuksen väriin sointuvaksi, laiska tyytyy muovisiin läpivärjättyihin poikiin, nih.

Sitten sarjaa

näistä mä vielä joskus teen jotain.

Puimakoneet jylläsivät tässä reilun sadan hehtaarin aukeella muutaman viikon, ainakin viisi eri vehjettä, vaan onhan tuossa peltoa eri viljelijöillä. Reippaana tyttönä sitten kävin lähipellolla puinnin jälkeen keräämässä vähän tähkiä, koska niistähän on tosi kiva tehdä jotain ja laittaa vaikka istutusten joukkoon koristeeksi, kyllähän te tiedätte. Sattui ne sitten tähkät unohtumaan puutarhapöydälle ja kun viikon tosiaan satoi, niin eilenillalla törmäsin kasvun ihmeeseen. Tämä olis tosi nätti juttu, jos olis vaikka toi pääsiäinen ihan just tulossa. Tämäkin idea pääsiäisruohon uudesta tulemisesta on ihan mukaan napattavissa!

Mutta nyt mä kyllä meen oikeesti pakkaamaan! Ja kun oikein mietin, niin ehkä on parempi, ettei näitä postauksia tule yhtään tiuhempaan!

Mukavat viikonloput vaan kaikille lukijoille!

Ihania syysilmoja on pidelly!

2011-08-27T15:57:00.000+03:00

Voi kun tämä syksy jatkuisi tälläisenä... ilmojen puolesta. Kuopus on koko viikon valitellut kurkkukipuaan ja torstai aamulla oli lämpöä, joten pari päivää koulusta poissaoloa. Jännä homma kun nuo kakrat ei tajua, että kipuun otettu burana vie myös kuumeen ja sitten kuvitellaan että ollaan ihan terveitä ja "tarttis päästä kylille". Pah!

Postiloora löysi viimein tien päähän paikkansa torstai ehtoolla ja perjantaina tein muuttoilmoituksen. Nyt ollaan sitten virallisesti mettäkulmalaisia. Torstaina kävin töiden jälkeen paikallisessa kierrätyskeskuksessa, tarkoitus oli löytää miesten kengät, joihin olisi voinut tehdä istutukset. Vähän niinkuin kaveriksi niille viime syksyisille naisten kengille, jotka vieläkin palvelevat hienosti. Vaan eipä ollut yksiäkään, jotka olisin kelpuuttanut. Sensijaan mukaan tarttui vanha olkalaukku, joka saa nyt palvella maljakkona ainakin ensialkuun.

Riemukasta syksyä kaikille lukijoille! Ja niin, tänäänhän on myös venetsialaiset...

joten ei pidä säikkyä raketteja!

Syksy saapuu

2011-08-20T18:35:00.000+03:00

Ensimmäinen työviikko on takana, olipa rankkaa, pakko myöntää. Muuttoa on tehty nyssäkkä kerrallaan työmatkojen ohessa. Jokuilta väänsin muutaman "ruusun" vuorenkilven lehdistä, vaikkei vielä ole aivan syksy, mutta tavalleen tuo homma on vallan jäänyt, kun on tullut vettä, räntää ja räpäskää jo siinä vaiheessa kun olen edes muistanut, että tuollaisiakin voisi tehdä. Ja kuinka olla, himohan noiden vääntämiseen tuli, vaikkei ne nyt niin kauneudella olekaan pilattu. Lopetin sitten siinä vaiheessa, kun huomasin tuijottelevani raparperin lehtiä himoiten!

Kultapallon varret ovat tuulessa taipuneet, nyt näyttää siltä, että ne kukkivatkin puusaavissa!

Sirpa kyseli valoryijystä. Nyt täytyy myöntää, että sen tekemisestä on jo kulunut tovi, en ole ihan varma osaisinko enää edes solmia! Valot törkein vaan takapuolelta läpi, mutta koska johdot jäi tököttämään, niin ompeulangalla kiinnittelin sieltä täältä niitä vähän tasaisemmiksi pohjaan kiinni. Kuviakaan en voi enää ottaa, kun annoin ryikyn ystävälleni lahjaksi! Käsityöliikkeessä kyllä osaavat auttaa varmasti, itse ainakin sain erinomaiset neuvot matkaani tarvikkeiden mukana.

Valikoituina ;) kuvina loma

2011-08-10T22:09:00.000+03:00

Lämppärikiitokset kaikille kommentoijille!

Kuvat... Valikoituina osin siksi, että kameran patterit loppui viikonloppuna Happoradion keikalla ja aina unohtuu ostaa ne uudet, että pääsis edes purkamaan, joten mennään näillä...

Lomalla...

on naatittu luonnosta, monin eri tavoin:

On herätty välillä niin ajoissa, että on nähnyt näitä ihmeitä:

Aloitettu "alkueteisen" operaatiota:

On saunottu, hmmm... laudeliinana hamppu on muuten aivan upea materiaali:

On syöty porukalla, missä ikinä nälkä onkin iskenyt;

Mokailtu asennuksissa;

Mietitty mustan ja valkoisen, kissan ja koiran eroja:

Lämmitetty nautinnosta ja järkisyistä:

Ja paljon paljon muuta, nautittu rakkaista ystävistä, auringosta, lämmöstä... Marjoista varmaan osa jää puskiin, mutta osan olen pakastanut, keittelen mehuksi sitten syssymmällä, niin tulee samalla, kun lämmittää pirttiä. Tosin, olen vasta kolmannessa puskassa ja puskia on yli kolmekymmentä. Mustat on vaan niin pieniä, että muutama puska pitää noukkia, että saa ämpärillisen. Punasia taasen tulee kolmatta ämpärillistä yhdestä puskasta. Karviaisia on muutama puska niitäkin ja sato vaikuttaa ihan kohtalaiselta.

Avomaankurkkua hain paikallisesta K-Supermarketista (muka halvalla) euron kilo ja säilöin, seuraavana päivänä huomasin S-Marketin myyvän -,79 kilo! Mutta tarvitaan tuota vieläkin... saa sitten pojan perhekin, etei tarvi kaupasta ihan kaikkea hakea.

Rakas (sielun-)siskoni on käynyt jo pariin otteeseen loman aikana, ekalla viikolla koiruuden kanssa ja nyt pikavisiitin miehensä ja kahden koiran kanssa. Kissat ovat ihmeissään, koulutetut koirat ei piittaa heistä mitään, mutta kun heidän luontonsa sanoo, että vihollinen siinä. Yhä naamassani on pienet ruvet, kun Isäkissa otti poskistani vauhtia, vaikka itse halusi sisälle tietäen koirien olevan siellä. Joskus oma rohkeus vaan on liikaa, kissallekin!

Ja silti, paljon on vielä värkkäämättä... yhdeltä seinältä on ulkovuorilaudat revitty pois, talon päädyt on pakko fyllätä ennen talvea, että yläkerran saa asuttavaan kuntoon ja samalla laittaa ulkovuoraus. Hieman himoiten olen katsellut revittyjä lautoja, niistä saa vielä vaikka mitä... monta grillikatosta eri puolille pihaa, sen maitolaiturin ja sitä sun tätä... tarpeellista, tietysti!

Yläkerrassa on nyt jonkinasteinen kesähuone kuopukselle, jossa saa yöpyä kylmiin asti. Ja on pakko muistaa, että vaikka itse olenkin asustanut jo kuukauden reilusti Äärelässä, niin.... muut eivät ole. Huomenissa vaadin kaikkien sänkyjen siirtoa sinne ja huonekalujen. Raahataan sitten tuota pikkupaskaa pienemmissä erissä ja ihmetellään, mihin asettuu vai ulkorakennuksiin.... Pientä kiivasotteisuuttahan tämä kuopuksen kanssa vaatii... kaverit ja huudit jne... Aikoinaan pojille vähän luvattiin, että alakertaan tehdään kuntoilutila... nyt sekin jossain määrin saatiin, kun Sisko miehensä kanssa toi kuntopyörää ja kuntoilulaitetta peräkärryllisen, kun heille ei mahtunut. Hei oikeesti, vasta nyt tajusin, että vetivät halki suomen... sen kaiken. Vaan voi, ymmärtääkö kukaan, miten sitä voi olla ihmeissään ja onnessaan, että löytää maailman tuulista oman siskonsa, jota ei tiennyt edes olevaksi?

Hmm... tää lähtee nyt laatimaan miehelle työlistaa loppuelämäksi. Kerrostaloasunnon tyhjenemispäivä on sovituu isännöitsijän kanssa tänään ja puhuttu siinä sivussa kaikki muut murheet! Surullista, mutta hänellä oli jo olemassa pariskunta, joka tähän päätyy, eikä meidän esikoinen, vaikka olisi ollut kovin passeli heille, partsille olisi saanut vauvan vaunuihin jne. Niin, paitsi olisin ajanut niiden yli ja saanut jäädä tähän.

Ajattelen, siis olen.

Ei niin kiirettä...

2011-07-29T21:46:00.000+03:00

...etteikö ehtisi leikkiä!

Höpinää hiljasuuresta

2011-07-14T09:26:00.000+03:00

Mää oon ollu kuukauden täällä hiljaa, hii-hoo, joku ei oo ees huomannu ja joku on varmaan ollu helpottunu. Mutta täällä mää ny olen taas!

Enkä ymmärrä mihin aika juoksee, vilahtelee vaan silmien edestä johonkin pois. Kuvia oon räpsiny tuhottomasti, mutta ei vaan ole muka aikaa niitä latailla tänne, joskus sitten tulee pelkkiä kuvia, mää lupaan. Huushollin alakerta saatiin ”asumiskuntoon” juhannukseksi ja aattoa vietettiin isän, anopin ja esikoisen perheen kesken, yksi ystiskin siinä poikkesi. Yö vietettiin kolmestaan, kerrostalolta oli lähdetty tyyliin ”ota vuoteesi ja kävele”, eli sijauspatjat rullalle ja niiden kanssa nukuttiin.

Tästä tulee muuten helvetin sekanen postaus.

Moon ollu ny viikon tuolla Äärelässä yöt yksin, miäs ja poika nukkuu kerrostalolla. Mulla on ollu aikaa funteerata asioita, kun ei oo nettiä, eikä telkkaria. Ja niin, kun Liisakin kyseli mitä mulle kuuluu, niin kyllä mää yskän ymmärsin. Nythän on niin, että olen miettinyt, kuinka nää kaikki omat suunnitelmat kaatuu ja horjuu muitten toimesta. Se on ihmeellistä. Silloin kun kakarat oli siinä kymmenen hujakoilla ajattelin, että mennään tästä muutama vuosi eteenpäin, ne saa peruskoulunsa loppuun, käy ammattikoulun ja hoitaa armeijan pois, sitten ne lähtee omilleen ja mää vedän henkeä. Otan vaikka töistä vuoden vapaata ja teen kaikkea sitä mitä aina oon halunnu tehdä, kuoputan maata ja luon taidetta, kerään pulloja maantienojista, elän omilla ehdoillani ja unohdan kuuluvani yhteiskuntaan.

Ja kai se olis mahdollista, jos ei olis niin helvetin velvollisuuden tuntonen. Kun ny sitte katsoo tilannetta, kuopus on saanu peruskoulun nippanappa päätökseen ja menee amikseen kolmeksi vuotta, en sano sen enempää siittä. Esikoinen on täysi-ikäinen, jättäny ammattikoulunsa kesken, töissä tilapäisesti ja menee armeijaan vuodenpäästä. Eikä ne kakarat ymmärrä, kuin äite silti, vaikka on onnellinen niiden puolesta ja iloittee kaikesta siittä hyvästä, mitä ne saa aikaseks ja että ne on olemas, kipuilee kaikesta siittä muusta, pelkää valmiiksi kuinka paha maailma koulii. Kun on tapahtunu niin paljon kaikkea semmosta, mistä ei voi tähän kirjottaa, eikä oikeen puhuakaan kenellekään. Mutta se ny on vaan niin, että kyllä tähän on jäätävä ja yritettävä pitää kasas se mikä on, että olis edes jotain pysyvää. Näin mä luulen.

Asiaan. Pientä tuskaa on tuottanu, kun makkarissa ei oo kaappeja, johon rytkyt sais laitettua, eli varsinaista muuttoa ei ole silleen alotettu. Liukupeiliovikaapeista haaveilin joskus, mutta rahapussin kuivuttua olen lakannut uneksimasta niistä. Hätäpäissäni olen jo katsellut ikeankin sivut läpi, olen siis ollut tosi epätoivoinen. Vaan niinhän sekin ongelma ratkesi kuin itsestään eilettäin. Työmaalla aletaan viereiseen huoneeseen tekemään remppaa loman aikana ja melko ilmaiseksi löytyi kolme metriä komeroita, ovien värikin passaa erinomaisen hyvin makuuhuoneen pönttöuunin väriin. Nice. Mitä se sitten käytännössä on, sivusaranoidut ovet sängyn vierellä nähdään myöhemmin.

Kissanpennut on kasvaneet niin hirmusti, voisin tuijotella niiden touhuja tuntikaupalla. Ollappa itekkin yhtä ketterä ja nokkela, kuin ne on. Tuntuu hurjalta, että joskus ne on erotettava toisistaan. Erittäin huvittavaa on seurata isä-kissan kasvatusmetodeja. Äiti-kissa kun lähtee metsälle ja isä-kissa vahtiin, useimmiten se suorittaa tehtävänsä istumalla mun auton nokkapellillä – vähänkö äijä meininkiä?

Ja ai niin, huushollin ensimmäinen eteinen, joka on ollut vielä viimeviikkoon asti ihan alkuperäisessä kuosissaan, on tällä viikolla saanut uutta ilmettä. Huomasin vaan, että kuvaa ei tunnut otettua, toivottavasti jostain vanhoista arkistoista löytyy edes yksi ihan ehta ennen kuva. Revein tapetit pois ja pohjamaalasin katon, sen pidemmälle en ole vielä päässyt. Pitäisi irrottaa komeroiden ovet, samoin wc-pesuhuone.pyykkituvan ja saunan ovi. Ovet on kuitenkin helpompi maalata vaakatasossa ja siten voi ihan vapaasti präiskiä seinille maalit. Samaan syssyyn tarvii ulko-ovikin maalata sisäpuolelta.

Miestä koitan patistella oikasemaan ulkoraput ja uusimaan sen yhden laudan. Vaikka siinä oma väki on oppinut varomaan, mutta ensiviikolla kun alkaa Loma, tulee ystis kaukaa kyläilemään, enkä totisesti halua, että hänelle käy siinä kuinkaan.

Tämmöstä ruikutusta tällä kertaa, ei niinkun mitään tolkkua. Mutta olen minä nauttinut uudesta saunasta jo monesti, että joku asia on sentään hyvinkin!

Ja vaikka mä ajattelin etten vielä kerro, mutta kerron ny kumminkin, semmonen juttu, joka kans aika ratkasevasti on vaikuttanu mun päätöksiini ja päättömyyksiini, tai mä taidan vaan kuiskata sen, ettei ihan kaikki kuule, niin musta tulee fammu vuodenvaihteen tietämillä! Mutta ei siitä vielä sen kummempaa, vaikka vähän hössähtänyt olo onkin!

Suorat seinät ja tapetit? Osa III - Kööki

2011-06-14T21:21:00.000+03:00

Allright… Kööki olis siinä mallissa, että vesi on vielä kysynnän päällä putkimiehen kiiruksista johtuen ja pidemmän kaappirivistön alta puuttuu sokkeli, mutta pienistä jutuista enää puhutaan. Onneksi taivaalta tuli eilen vettä ihan kohtalaisesti, joten huomenna / ylihuomenna hellaan tuli ja kattilaan vettä. Pesasen loput ikkunat ja köökistä nuo kaapistot, niin saa pikkuhiljaa alkaa kantaa tavaraa sisään. Jääkaappi, uunit, liedet kaikki pelaa, hoksasin tässä kirjoittaessa, että miksei sitä voisi sitten ihan sähköliedelläkin vettä lämmittää :D sitä vaan on niin tottunut toimimaan tietyllä kaavalla!

Sähkäri on osuutensa tehnyt muuten, mutta pesuhuoneen sähköistys jäi heinäkuulle. Toisaalta, jos tulee hätämuutto, saahan sitä roikan vedettyä pesukoneelle, viemäri pelaa kummiskin =)

Näkymä ovelta:

Pakko oli myös kurkata, milta sunnuntai aamulla herätessä vois näyttää:

Kattovalaisin sai vasta tänään maalin pintaansa, joten varmaan jo huomenna sekin paikallaan. Unohdin myös kuvata, miltä välitilan valaistus näyttää, mutta ehkä pitää odotella niitä hämäriä iltoja.

Keittiön pöytä mahtui vallan mainiosti, vaikkei ihan pienemmästä päästä olekaan, komiasti mahtuu kolmekin samalle viivalle molemmin puolin. Ja koska rakastuin niin kovin tuohon tabletti ajatukseen, pakkohan ne oli hankkia... uusia-vanhoja LP-levyjä. Asiasta en tietenkään hiiskunut kotiväelle mitään, vaan iskin yllätyksen sananmukaisesti pöytään.

Tuunaamatta valmista

2011-06-12T10:25:00.000+03:00

Sattumankauppoja...

Törmäsin sattumalta serkku-likkaan jolle puhuin polkupyörä tarpeestani, seuraavana päivänä hän oli sattumalta kuullut, että lähistöllä on huutokauppa ja siellä olisi myös pyöriä. Varoaika huutokaupan alkuun oli 45 min, loistavasti siinä ajassa ehdein käydä kaupassa ja pankissa ja vielä oltiin ajoissa paikallakin. Käyttökelpoista polkupyörää en kuitenkaan huutanut, mutta hämmentävää miten iloiseksi toi tulla romusta...

Kahdet maitorattaat, joista puuosat puuttuu, toisen vanteet on solmussa, mutta sain tinkattua samaan hintaan varavanteet. Puutavaraa löytyy nurkista ja saha ja vasara pysyy kyllä käsissä. Lisäksi vanha polkupyörä, jollaisesta "kukkatelineestä" olen myöskin nähnyt unia. Satulakin on ehtaa nahkaa, periaatteessa toimiva peli, kun pistäisi ehjät renkaat. Romujen, eikun aarteiden yhteishinta 10 euroa.

Maailman pienet ihmeet

2011-06-02T19:50:00.000+03:00

Aamusella meitä odotti Äärelässä neljä suloista kissan pentua, syntymän arvioin tapahtuneen aamuyöstä. Meidän pikku prinsessasta tuli kuningatar ajatuksissani. Hämmentävää, miten luonnossa kaikki osaa tapahtua oikein, vaikka kukaan ei ole tilastoineen neuvomassa ensikertalaista luontokappaletta miten sen tulee toimia.

Tuo harmaa jo vähän valikoitiin meille jääväksi, siksi annoin sille jo nimen Hela.

Torstai on toivoa täynnä

2011-05-26T20:13:00.000+03:00

Lämpöiset kiitokset edellisen postauksen kommentoijille!

Ja mitä otsikkoon tulee, niin itseasiassa mikä tahansa päivä on täynnä toivoa, jos tarpeeksi uskoo.

Tehtyä ja tekemätöntä -postauksessa esittelin kirppislöytöni, vanhan k-nojatuolin, joita on siis edelleen kaksi kipaletta. Aikamme tuolin kanssa otimme toisistamme mittaa silmäilemällä ja mulkoilemalla, lopulta selätin sen, hitaasti mutta varmasti. Nyt se on saanut uuden kuosin, ja loppujen lopuksi olen ihan tyytyväinen lopputulokseen.

Loppusijoituspaikka tulnee olemaan Äärelän kammari eli olohuone. Tuolien kaveriksi haaveilen pienestä pyöreästä pöydästä ja jalkalampusta, joka mulla itse asiassa taitaa löytyäkin jo… mutta se on varastoituna isän suulissa.

Valot ja varjot ei ole ihan kohdillaan, mutta jospa sitten sieltä loppusijoituspaikasta joskus parempi kuva!

On se kumma. On se.

2011-05-21T17:22:00.000+03:00

Viikolla sain tunnustuksen Sirutuulelta Tuulenpesästä, lämpöinen kiitoshali siitä. Palaan syntisäkkini ääreen tuonnempana!

Muuttopäivästä (viikosta, kuukaudesta) ei ole tietoakaan. Huushollista puuttuu vedet, keittiöstä ja pesuhuoneesta sähköt, vessasta pytty ja muut kalusteet. Keittiöstä kaappien sokkelit, vai laitetaanko sittenkin jalkalistaa, on päättämättä. Ensimmäiseen eteiseen ei ole koskettu vielä millään muotoa, tosin siinä on käsiteltävää seinä alaa hyvin vähän. Ja silti tekee mieli sisustaa siellä missä voi. Hassua, miten kivaa kaikki epäoleellinen voikaan olla.

Keittiön tuolien kasaus projekti pisti etukäteen panikoimaan pöydän kasauksen vaikeutta. Mietin, että jos se on väkerrettävä joka palikka erikseen paikalleen, niin menee iäisyys. Kun sitten avasin laatikon, oli pöytä vartissa valmis. Ohjeen mukaan siihen kuluu kahdelta hengeltä 20 min. Voisko tuon laskea niin, että yhdeltä hengeltä 40 min ja koska mulla meni se vartti, niin mulla on lähemmäs kolme henkeä vielä, alkujaan niitä on ollut se yhdeksän, mitä kissoilla tapaa olla!

Verhotangot kiinnitin paikalleen jo joskus aiemmin. Kummaa miten mieli muuttuu elämänaikana, lapsuudenkodissani oli perinteiset pujotustangot, ne tuntui silloin äärettömän tylsiltä ja kaikkien muiden kotona oli jotain paljon tyylikkäämpää, muutettuani kerrostaloon jouduin toteamaan, että sellaiset kiskoon klipseillä kiinnitettävät ne vasta raivostuttavat on, muutettuani uudelleen omakotitaloon, jossa oli taasen ne perinteiset pujotustangot tuskailin jälleen tylsyyden kanssa. Nyt toista kymmentä vuotta kisko-klipsien kanssa rimpuiltuani, ei ollut yhtään epäselvää, mitä Äärelän verhotangoiksi laitetaan, ne tylsät pujotustangot ja tuplana tietysti! Ja itte valkkasin.

Silloin joskus kauan sitten, kun lapset olivat pieniä ja ompelin paljon, syntyi myös verhoja ja aina kun koti vaihtui, ne edelliset ei yleensä sopineet mihinkään, mutta osattiin sitä silloinkin tuunata vaikkei sitä sillä nimellä kutsuttukaan, on lyhennetty, jatkettu, levitetty, kavistettu ja somistettu ja tehty myös uutta. Nyt sain huomata, että värimaailma on muuttunut siinä määrin, että mistään vanhasta ei taida saada yhtään mitään. Onneksi olen hamstrannut noita pitsilakanoita sillä mielellä, että verhoja niistä pitää tehdä. Keittiöön haaveilin salusiineista, siis sellaisesta yläosan tyhjäksi jättävästä, mutta korkeammasta kuin kappa. Huomattiin sitten, ettei sitä tankoa oikein voi laittaa ikkunan eteen, ainakaan lämmityskautena, joskus matalapaineen aikana kun sattuu ettei korsteeni vedä vaan tuuppaa sauhut sisälle, niin ikkuna on saatava auki nopeasti. Niinpä sitten päädyin ratkaisuun yläkapasta ja mahdollisesti myöhemmin lisättävistä sivuverhoista keittiöön.

Haasteeliseksi tuon pitsilakanasta ompelun teki se, että kun ikkuna vaatii yli 2 metriä verhoon leveyttä ja lakana on 135 cm, miten siihen saa asiallisen näköisen jatkeen. Valmistuihan se lopulta pitkän vääntelyn jälkeen. Tänään tein viimeiset ompelukset ja ripustin paikalleen ja tottahan toki piti vähän sovitella ja mallailla miten niitä tankoja oikein voisi hyödyntää.

Äitienpäiväruusut alkaa vedellä viimeisiään, mutta vielä hetken niistä voi nauttia!

Aurinkoisen lämpöistä lauantai iltaa ja viikonlopunjatkoa, mukavaa kun piipahdit!

¨Sitä sun tätä

2011-05-07T20:37:00.000+03:00

Taannoin siivousinnostuksen ollessa vallallaan, tuskailin, kun huushollin ainoa imuri on aina remppa kodissa, eikä täällä missä asutaan. Mikä lienee kuullut tuskailuni, kun lidli ilmoitti pölypussitonta imuria hintaan 59,90. Tavalleen nämä saksankaupan hyvät tarjoukset on jo menneet, kun pääsee töistä, mutta tällä kertaa kävi tsägä. Ei yhtään paskempi ostos ja täydet pinnat tuosta säiliöstä, joka vaan tyhjätään. Jostain kumman syystä nimittäin isännän viimeksi ostamaan imuriin ei löydy pusseja niin mistään. Tämä on ketterä liikkeissään, tavattoman tehokas ja suulakkeita oli joka lähtöön mukana, väristä vielä erikoispisteet!

Tänään kvin kas kas Tuohitorilla, kuvia ei ole, mutta tämä laaja sanallinen selostus piisannee... Muutama alpakkalusikka ja halvalla, piianpeili, pienikoinen, valmiiksi valkoinen, hinta oli suhteellisen lähellä kipurajaa, mutta mitä se tässä konkurssissa sitten painaa, ei yhtään mitään... No mutta, yhteen kristallikruunuun (oli kyllä ihan ehtaa muovia ne kristallit) iskin silmäni, hinta oli vaivaiset 15 egeä, mutta hämmästelin, kun oli pistokkeella, että saako sitä viriteltyä kattokäyttöön ollenkaan siististi. Joten sinne jäi. Mutta sitten yhdessä pöydässä oli sairaalan vanhoja vahvoja lakanoita, mutta ei hintaa yhdessäkään, harmitti vallan, koska niitä oli paljon... Aattelin että kysäsen kassalta, onko hinnasta tietoa, kun olen menossa maksamaan, mutta kun sitten oli kaikkea muutakin mitä palasin ihmettelemään, palasin myös lakanoiden luokse ja hinta löytyi yhtä hyllyä ylempää "lakanat 1 €, ota hintalappu mukaan" Kiitos, juu, otin neljä. Pihassa mietin, että pitääkö palata takaisin ja hakea lisää. En palannnut. Tänään ostetut on valkaisussa ja kyllä se niin on että huomenna on palattava ja haettava lisää, josko saisi koko tusinan. Jos en niitä minä hae, niin joku trokari hakee kyllä =). Ja taidan ottaa sen kruunun mukaan samalla, isäntä oli sitä mieltä ettei ole paha ollenkaan vahtaa sitä päätä.

Ja sitten arkisimpiin asioihin... Isänät oli pienistellyt puita ja sattunut nostamaan tukkien päällä ollutta peltiä. Niin vanhoja tukkeja, että ovat olleet jo siinä kun on paikka ostettu, pelteineen päivineen. Käärmeen retales siellä sitten oli ollut alla kohmeisena. Vaikka kuvassa käärmeen kanssa onkin Mehukatti, kolli, niin totuus on silti toisenlainen (tietysti) Pörrö, äidin pikku prinsessahan se ensimmäisenä oli käärmeen kimppuun käynyt ja tehnyt siitä melko selvää, ennenkuin tämä kolli uskaltautui lähelle. Olihan siinä sähistelty puolin ja toisin hetken aikaa.

Äärelä hiljenee ja toivottaa kaikille sukupuoleen ja elämäntilanteeseen katsomatta oikein rauhallista ja mukavaa äitienpäivää!

Tehtyä ja tekemätöntä...

2011-05-02T21:28:00.001+03:00

Kiivasta tahtia en silti viikonloppuna pitäny, mutta sain köökin etusarjoihin ja oviin porattua vedinreiät ja kiinnitettyä ne paikoilleen, paitsi, tietysti jotain on vielä rempallaan. Leikkuulaudan etulevy, ohjeessa sanotaan, että 12 mm syvät esireijät ja musta kun olis kiva päästellä läpi asti… pitää taas hillitä ihtiään. Liesitason alle tulevan peitelevyn kiinnitys on mulle pieni mysteeri. Ainoan kapean laatikoston ylälaatikon runkoliun mies on jossain vaiheessa, jostain syystä irrottanut, eikä pistänyt takaisin, joten se loora uupuu nyt myöskin paikoiltaan. Ja allaskaapin laatikko on mystisesti hävinnyt. Luultavasti se on jossain hyvin näkyvällä paikalla, mutta sitä ei vaan näe. Samalla havaittiin sekin, että kun kaupassa laskeskelin päässäni montako vedintä tarvitaan ja pääsin aina lukemaan 22 kpl ja sen verran niitä otettiin, jäi nyt todellisuudessa kahdesta vajetta. Ajatukssani en muistanut kääntyä ja laskea toisen seinän kahta kaappia ollenkaan. Sattuuhan sitä ja olen ihan tyytyväinen.

No mutta hurjasti tämä teki tilaa keittiöön, kun kolme ovilaatikkoa on nyt pois jaloista pyörimästä. Samalla heivattiin pesuhuoneen kalusteet pesuhuoneeseen, ei tietenkään vielä kiinni kuitenkaan =) Olohuoneen ja makkarin ikkunanpielilistat on paikoillaan, jotain jalkalistan pätkiä puuttuu vielä, kun riippuvat muista seikoista. Samoin siltä täältä puuttuu ovipielilistoja, mutta pikkuhiljaa aletaan olla voitonpuolella, vai tuntuuko musta vaan? Homma kuitenkin luonasi melko lailla hyvin, kun minä tein itekseni tota etusarja/ovihommaa köökissä ja mies keskitty listahommiin muissa huoneissa. Yhdessä tekeminen kun ei kerran onnistu, niin parempi jalkautua eri huoneisiin ja toimiin kokonaan.

Tänään porhalsin Porista hakemaan ne puuttuvat vetimet ja samalla reissulla hain jyskistä verhotangot. Sellaset perinteisen yksinkertaiset, ei mitään krumeluureja.

Ja sattupa siellä sitten silmiin ihan mukavan näköistä kangasta, joka tuntu vielä käteen hyvältä eikä ollut hinnalla pilattu. Joten nappasin mukaan viiden metrin pakan Estoril kangasta, leveys 140 cm ja koostumus 45% Polyesteri, 55% Puuvillaa, pesu 40 astetta ja kahden pisteen silitys. Pesuun tuo tuskin koskaan menee, mutta siitä olen värkkäämässä päälliset k-nojatuoleihin, jotka taannoin kehuin ostaneeni. Vasta nyt niistä toinen tuotiin sisälle kuopuksen suosiollisella avustuksella.

Ja kuvaakin nyt on vihdosta viimein. Ihan mukavasti näkyy, että auringossa on paistateltu, mutta tuolinmatto on ollut suojana, joten alkuperäisväri on hyvin korjussa. Isäntä on joskus muutaman tuolin kunnostanut ja tutki tämän ja sain vahvistuksen omalle oletukselleni, että koskematon se on, ehta impi, alkuperäiskuosissa.

Tämä etujalkojen muoto hivelee silmää... ja mieltä.

Ja tässä ostamani kangas...

Sieluni silmin näen, että sitten valmiina näissä voisi olla vielä virkatut matot tai ainakin tuolla selkänojalla sellainen virkattu suoja. Sitten, jotain vuonna ... 2017 tai jotain.

Valkoisin jalaksin

2011-04-25T18:14:00.000+03:00

Onnistuin löytämään kätköistäni vajaan spraypurkin valkoista maalia, joten sain ompelukonen jalasten maalauksen hyvälle alulle. Olisi saattanut samalla maalimäärällä vetästä ihan priimakuntoon asti, mutta koska työpiste oli hyvin ilmastoitu, niin paikkailtavaa jäi vielä. Aurinko ja tuulivoima piti huolen että kuivuminen tapahtui tosi nopeeta.

Puuosat sitten toisella kertaa.

Ah näitä pitkiä pyhiä

2011-04-24T17:39:00.001+03:00

ja tätä mahtavaa keliä. Arska suorastaan polttaa nahkaa, tosin tuuli tekee sen, ettei koko palamista huomaa, ennenkuin sisätiloissa, jolloin vahinko on siis jo tapahtunut.

Kevään ensimmäiset kukkijat, eilen näitä ei vielä ollut, vaan tänäänpä oli...

Raparperit nostavat nokkaansa myöskin...

Ja sitten... tämä perin koominen näky minua odotti Äärelässä tänään: poljettava sirkeli. Lähempi tarkastelu tosin osoitti ettei se ihan sitä sitten ollutkaan, pikkusen on tuotekehittely kesken. Linnunpönttöjä oli isäntä värkkäillyt.

Ja koska olen vienyt ryönää pois monta laatikollista ja pussillista, niin sain helliä itseäni ostoksilla:

Pääsiäistäpä hyvinkin…

2011-04-23T23:32:00.000+03:00

Tipusia meillä ei ole näkynyt, yksi vanha noita on kärttyisänä kuljeksinut luutansa kanssa huushollissa. Saanut lattian näkyviin keittiöstä ja siitä hyvästä vietti eilisen illan aika mämmeissä Stellan keikalla ja taisi käydä noitumassa parit muutkin pubit, niin mennessä, kuin tullessa. Ja munista ei puhuta yhtään mitään.

Koska tuota pöytätilaakin on nyt löytynyt, nousi siihen illan suussa ompelukone, oli pakko polkaista se käyntiin ja kokeilla isoäidintyynyä. Varsinainen harjoituskappale siitä tosiaan tuli. Valkoinen kangas on aivan liian paksua tähän toimeen ja tietysti asiaa auttaisi, jos tällä akalla olisi hieman kärsivällisyyttä asioiden kanssa, esimerkiksi, että jos malttaa piirtää viivan, niin sitä pitkin pitäisi myös jaksaa neuloa… eli keskustasta ei tullut ihan ympyrää, mutta tupahan kumminkin jotain =)

Minä harjoittelen rauhallisesti, ennen kuin käyn nuiden vanhojen pitsilakanoiden kimppuun ja alan klimpsota niistä salusiini värkkiä. Niistä loppupätkista varmaan tulee noita tyynyjä lisää ja tuo vahva kangas päätyy ihan suoriin tyynynpäällisiin, siihen se käy mainiosti.

Se nimittäin on todella kummallista, oli sitten kyse housunlahkeista, verhoparista, mistä tahansa, ne vierekkäin osuvat päät ei koskaan, koskaan ole samanmittaiset! Paitsi ne parit housuista, jotka olen teettänyt entisellä työkaverilla =)

Mukavata pääsiäisen jatkoa ystävät!

Sunnuntai sutinoita ja muuta...

2011-04-17T21:50:00.000+03:00

Uuuh, mikä mahtava viikonloppu onkaan ollut ilmojen puolesta. Hieman olen haravoida kropsutellut, hieman olen siivonnut, hieman olen autoillut. Pah, laiskamato.

Tuntuu, että aina vaan saan enemmän laahattua tänne tavaraa, kuin vietyä pois. Tänään ostin rompepäiviltä karstat, shakkinappuloita ja matkalaukun, retroa sanoi myyjä sen olevan ja yritin olla nauramatta. Mutta siihen ja aiemmin ostamaani laukkuun sain mätettyä aiempia ostoksiani, vuokia onkin aika määrä samoin kehyksiä. Toivottavasti muistan vilkaista laukkujen sisältöä ennen kuin lähden seuraavalle ostoskierrokselle… Nojatuolit on edelleen kuvaamatta, ne kun on varastoituna miehen autoon, oikeammin se on puoliks puoliks auto. Säkillinen muuta ryönää lähti tänään Äärelään, pari kassillista roskaa poikien huoneesta roskiin, pyykkikone laulaa… En minä tyytyväinen aikaansaannoksiini ole, mutta tyytyväinen silti.

Männä viikolla poikkesin kangaskaupassa, sinne saapunut sinivalkoinen kangas ei ollut sitä mitä tarvitsin, päädyin kalliimman puoleiseen pöytäliinakankaaksi tarkoitettuun valkoiseen puuvilla-pellavaan nimeltä ”nuori emäntä”, siis olin hakemassa kangasta, jolla päällystää keittiön tuolit. Niiden mainoksessahan luki, että kangas on harmaa ja olen sitä aikoinaan katsonut pakkausmuovin läpi. Kiskoin sitten muovista niitä pois ja totesin, että mitä h..ä, nämähän on mustat! Niitä millään tarvii päällystää, että sopii keittiöön. Nyt saan kasattua ne tuolit loppuun (jahka löydän riittävän lyhyen ristipää meisselin jostain), MUTTA mulla on 130 cm valkoista puuvilla-pellavaa…. Tämä on just niin tätä. Juuri nyt se killuu narulla kuivumassa, lykkäsin koneeseen, että sai kutistua sen 3% ja luultavasti koitan tehdä isoäidin tyynyjä.

Mukavia vaalivalvojaisia (minusta tää aika on kivempi viettää koneella) ja ihastuttavaa alkavaa viikkoa kaikille. Työviikkona se onkin lyhyt, nam!

Ja voi kun se hössöttää...

2011-04-12T21:21:00.000+03:00

...vaikka elämä on ihan perseellään ja pitäs keskittyä olennaiseen.

Mutta koska tänne kirjoittaminen siivouksen suhteen tuntui toimivan, niin kirjoitan, että huomenna on vuorossa sängyn siirto huoneesta toiseen. Sitä ennen pitää entinen sängynalunen tyhjentää ja se tässä niin järkkyä onkin. Miten mun sängyn alla on voinut majoittua 6 kpl umpipuisia 30*60 cm leikkuulautoja (jos joskus tarvitaan, niitä ei ole koskaan liikaa), akkuporakoneen säilytyslaatikko, vuosikerta kodin kuvalehtiä, sekä viitisen vuotta sitten työmaalta joululahjaksi saatu kattilasarja avaamattomassa paketissa. Ilmeisesti siksi, ettei muualla ole ollut tilaa. Joten uusille paikoille ja esikoisen peti tilalle. Mitä sen alta löytyy on sitten ihan toinen juttu ja luultavasti aika pitkä…. :DD

Tämä ilta meni laiskotellessa… heti töiden jälkeen lähdin harvinaisempaan suuntaan kirppikselle (Euraan), hassua kyllä, se kippis, johon oikein menin, ei tarjonnut mitään, mikä ei olisi alkanut tuntua kalliilta, mutta viereinen lähetystorin tms kippis pari kivaa juttua ja todella halvalla. Niistä kuvat myöhemmin, kuvassa Friitalan löytö, sinappilasit ja ne tyynyliinat, jotka ovat pesun jäljiltä rypyssä, mutta nam silti.

Mutta tänään oli kiva reissu, kun poikkesin paluumatkalla ystis Sarilla ja matkaan lähti parit helmalakanat. Onko se sitten telepatiaa, kun olin miettinyt, että sellaisiakin pitäisi kokeilla ja sitten Sari niitä tarjoaa... Ja ompelulankoja ja voi miten nätissä loorassa;)

Mutta huomenna iltasella tää on siis niin kovin ahkerana huushollin kimpussa ! Ja huomennahan on siis niinkun keskiviikko, eli pikkasen voin pöllyttää taikapölyä teidän kaikkien iloksi *pim*!

Joojoo ja sunnuntaita!

2011-04-10T18:02:00.000+03:00

Ulkosalla on niin mahtava ilma, kuvatuksia en muistannu napsia, mutta Äärelässä alkaa olla sellasta sulaa, että ihan pakko on ollut tässä parina päivänä pikkasen haravoida sieltä täältä. Peltoaukee on veden vallassa ja sitä myötä joutsenet on sen löytäneet jälleen, taisi olla kolmattakymmentä lintua nytkin lepuuttamassa siipiään. Mettästä käytiin miehen kanssa vetämässä muutama ranka puuntekoplatsille ja muutama pikkukuorma oksia samaan tarkoitukseen. Taas piti oppia, ettei kummisaapas ole noihin hommiin, sen verran kipeesti kajahti jalkapöydän päälle puu, että muistaa taas tovin jotain tehneensä.

Jotain kuvatuksia sentään kamerassa oli vielä, viimeviikolla kistuun ostamani päätyhelat. Ja tietysti nämä pitääkin kiinnittää sisäkautta, kun ne vanhat oli ulkokautta, että pitää ny vähän funteerata tota toteutusta!

Sitten tää valaisin, joka tulee köökiin, mutta killuu nyt väliaikaisesti makkarissa ja tämä oli siis paikalliselta kirppikseltä.

Taisin mainita jo senkin, että löysin muutaman nätin tyynyliinan ja jäi harmittamaan pöytään jääneet lakanat. Tänään sitten polkaisin ennen mettätöitä katsomaan, josko ne vielä olisivat paikallaan ja olivathan ne. Viidesta kaksi taitaa olla samanlaisia ja tottakai vähän liian lyhyitä nykysänkyyn, jossain on ollut pitsi mikä on purettu pois ja sen sellaista, mutta ei masenna. Tuos on nyt värkkiä millä jatkaa täysmittaseks ne, mitkä sellasilta näyttää, että kannattaa ja vielä jää värkkiä tyynynpäällisiin. Ja jotkut saattaa päätyä verhoihin, kun jokseenkin olen nyt tullut nuukaksi, etten niitä pitsilakanoita malttaisikaan klimpsoa klaseihin.

Katotaan jossain välissä, jos saisin nuita kuvattua.

Pinnatuoli

2011-04-09T21:40:00.000+03:00

Tuoliraihna, millähän tuo on maalattu, kun haljenneet maalikohdat lähti kuin kananmunankuori ja loppu istuu niin tiukassa, ettei oo tosikaan. Pitää hakea jotain ytymyrkkyä tälle!

Saamaton....

2011-04-07T20:47:00.000+03:00

Olen ollut kovin saamaton, vetelä ja nahjus täällä kotona ja jotenkin töissäkin. Siivousinto on kadonnut, pitäisi saada isompaa tavaraa pois, että olisi tilaa ihmetellä mikä lähtee roskiin ja mikä mihinkin... Jos viikonloppuna saisi jotain pois. Toisaalta olen huomannut hamstranneeni kaikenlaista. Tänään lähdin Tuohitorille ja mukaan lähti kuvan laukku, kahvan alla olevassa tarrassa lukee Vulco Näsijärvi Oy ja K:ni. Mielenkiintoista, hyvin mielenkiintoista, luultavasti kyse on kotimaisesta yrityksestä, josta google ei kuitenkaan löydä kuin pari huuto.netin ilmoitusta. Mukaan tarttui myös kolme vanhaa kaunista ja kirjailtua tyynyliinaa. Huomenna pitää käydä uudestaan, alkoi harmittamaan, kun jätin sinne lakanat, jotka olivat vahvaa kangasta ja kappalehinta kertakaikkisen naurettava 2,50. Nuo kolme tyynyliinaa maksoivat yhteensä 3,90. Itse en ottaisi edes saksia käteen sillä rahalla...

Samalla reissulla poikkesin paikallista tarjontaa katsomassa, eihän siellä pöydissä mikään ole muuttunut, mutta olen jo joskus katsonut, että siellä on valaisin, joka olisi aika pitkälle sitä mallia mitä olen Äärelän keittiöön halunnut. (On muuten mielenkiintoista tämä, että ei ole itse muuttamassa ja silti hankkii sitä ja tätä, miettii lopputulosta. Ehkä tämä pää vielä jonain päivänä sanoo sopimuksensa irti!) Valaisimessa oli hinta laskenut ja se vaikutti aika ratkaisevasti siihen, että mukaan lähti. Se ainoa mitä siinä olin miettinyt oli se, ettei sen valkoinen ollut ihan sitä mitä piti, mutta nyt sen voi korjata maalilla, nääs.

Luonnollisesti kameraa ei ollut matkassa, havaitsin nimittäin, kun nyt sitten muutaman päivän tauon jälkeen käväisin Äärelässä, että kuvattavaa olisi lampun lisäksi. Siis sen vein sinne ihan siksi, että lasikuupat säilyisi ehjänä. Sutaisin arkkuun uuden maalikerroksen, päätyihin ostin rautakaupasta uudet helat valmiiksi, mutta odottavat nyt maalin kuivamista. Sitten hokasin, tai oikeammin päivällä jo kaverin kanssa jutustellessa, että autossa odottelee viikonlopun kirppislöytö maalinpoistoa ja uutta maalia. Sellanen tosi ihQu pinnatuoli. En sitä kuitenkaan lähtenyt isommin hinkkaamaan, mitä isompia irtoavia lohkareita puukolla rapsuttelin pois, vaatii jossain määrin työtä; jalat on lähes irti ja maali lienee kivijalka maalia. Näistä sitten kuvia varmaan viikonlopun jälkeen, jos baarikierros ei veny liian rankaksi ;)

Vaan tuo laukku kun tuli tänne kotiin asti, pääsi jo kuvaan. Sen alla oleva valkoinen on sängynpeite, kirppikseltä sekin. Josko sillä sitten jonain päivänä saa sohvan verhoiltua osittain.

Päätyykö tuo laukku vielä maalattavaksi, sitä ei kai kukaan vielä tiedä, siisti se on noinkin, alkuperäisasussaan. Käsittämätöntä, että avainkin on vielä tallessa.

Ah, suunnitelmassa pysytään!

2011-04-01T22:32:00.000+03:00

Ja kiitos Leena kannustuksesta.

Pesuhuoneesta tuli selkeä ja puhdas! Olen vähän tyytymätön, jotain muutakin olisi voinut saada aikaiseksi, tosin sain parvekkeelta kerättyä kaikenlaista ja vietyä jopa poiskin yhden jätesäkin. Olisi kiva saada sekin siihen malliin, että mahtuisi taas pyykkiteline sinne, kohtahan nuo pyykit alkaa ulkona jo kuivaa.

Muuten tämä päivä (kaameeta muuten, tästä ei koskaan pitänyt tulla mitään päiväkirjaa, mutta nytkö se alkaa??) oli jotenkin omituinen; aamulla ajattelin sen viimeisenkin torkkuherätyksen jälkeen, että ihan vähän vielä huilaan… huilasin sitten tunnin. Kuopus myöhästyi koulusta, kun on tuudittautunut siihen, että äiti herättää, itseä harmitti, vaikka liukuva työaika onkin, mutta silti… tein lopulta vajaan päivän, kun lähdin normaaliaikaan pois töistä. Sitä aiemmin soitti kaksi viikkoa ”kateissa ollut” esikoinen, ei hän oikeasti ole ollut kateissa, mutta eipä ole kotona näkynyt, salamarakkaus, sellaisesta on kyse. Tällä viikolla ei ole ollut edes puhelimella tavoitettavissa, joten olen ollut hieman huolissani, vaikka rakkaus sokaisee, mutta silti… äiti pitäisi aina muistaa. No hän on sitten muuttamassa lopullisesti pois kotoa rakkaansa luokse, lupasi tulla hakemaan vaatteitaan joku päivä ja yhden lipaston haluaa mukaansa. Vasta äsken oli sylissäni, avuton ja pieni. Vähemmästäkin äidin pää sekoaa. Olen riemuinnut ja surrut, molempia yhtä aikaa.

Pessyt pojan pyykkejä ja muistellut kaikkea odotusajasta tähän päivään. Äidin pieni, rakkain esikoinen. Sekä…

Illan suussa kävin kaupassa ja takaisin tullessa havaitsin muuttoliikkeen olevan menossa naapurista, huomasin sen jo eilen, mutta tekijänä oli niin vanha setä, etten rohjennut puhutella, nyt pihalla oli myös nainen, jonka muistin ennenkin nähneeni, joten kysyin, onko naapurin setä muuttanut johonkin. Vastaus oli aika yksiselitteinen, ja hiljentävä, Erkki on muuttanut taivaan kotiin. Monivuotinen mukava seinänaapuri, jonka erittäin huono kuulo rajoitti kanssakäymistä. Alkuvuosina toisessa naapurissa asui täti, jonka kanssa he kävivät päivittäin kävelyllä ja istuksivat pihalla, aina oli prohtaamista, kun tavattiin. Sittemmin täti muutti toiselle paikkakunnalle, sanoi siellä olevan paremmat etuudet, enemmän taksiseteleitä ja muuta. Naapurin sedän kulku pihamaalla harveni, hän myi autonsakin pois, oli usein terveyskeskuksen vuodeosastolla hoidossa. Oikeastaan en tainnut häntä viimeisen vuoden aikana juurikaan nähdä enää. Ja mietin myös sitä, että eilen äidin kuolemasta tuli neljä vuotta ja hän oli sentään alle 70 kuollessaan. Isä on nyt 81, vuoden nuorempi naapurin setää. Mutta luulen isän elävän ikuisuuksiin.

Näissä nuoruuden ja vanhuuden mietteissä sitten tämä ilta on mennyt. Pohtiessa, mikä on tärkeää, aidosti. Mihin tämä elämä kannattaa tuhlata ja mihin ei.

Olen päätynyt johonkin.

Jostain se on alettava, että mahtuu kehyksiin!

2011-03-31T22:23:00.000+03:00

Sain oikein luvan kanssa remonttivapaata, taitaa isännälle pikkuhiljaa valjeta tosiasiat, mutta eipä tuosta sen enempää.

Pienin askelin tämän ryönäpaljouden keskellä ihmettelen, että mistä lähteä liikkeelle siivousoperaatio. Ensihätään pesin mikron, keittiökaappien ovet, siivosin vessan ja osan pesuhuonetta. Meillä kun nuoriso on hoitanut pesuhuoneessa hiustenleikkuunsa ja siellä ne hiukset sitten lojuu… ja järkyttävä pölymäärä, tyhjät pesuainepullot, ämpärit, pesuvatit ja kaikki muu mikä ei ole mahtunut enää muualle, mutta kukaan ei ole poiskaan jaksanut kantaa. Itse pesupuoli on nyt pesty juuriharjalla, samoin suihkuverho, huomenna pitää tyhjentää muu osio ja kiskoa pesukone paikoiltaan, tiedä vaikka sen takaa, sivuilta ja alta löytyisi ne kaikki kateissa olevat sukkaparit. Tai jotain muuta kivaa.

Samalla vauhdilla luuttusin väliovet isommista sormenjäljistä ja liasta ja eteisen seinistä minkä irtosi. Arvaamattoman isoja mustia viunaleita saa jääkiekkokassi aikaiseksi, kun se väkisin osuu seiniin, poikaset kun ovat kelien mukaan pitäneet kasseja myös parvekkeella, kun sisälle ei mihinkään mahdu...

Ihan pienestä operaatiosta tässä ei todellakaan ole kyse, mutta en jaksa edes hävetä. Onneksi huomenna alkaa töidenjälkeen viikonloppu… kokoaikaa en silti aio siivoukseen käyttää, eipä tämä ole hetkessä syntynytkään. Mutta ihan vakaasti täältä lähtee yksi varustekassi ja hitonmoinen määrä irtovarustetta Äärelään, muuten tästä kaaoksesta ei koskaan saa selkoa, jos tavara ei vähene, niin ei niille paikkoja voi mistään löytyä. Irtovarusteiden hävityksen myötä vapautuu kaappitilaa poikien huoneeseen, joten ehkä ne vaatteet lattialta löytävät jossain vaiheessa tiensä kaappiin. Saatamme löytää maton ja lattian, jotka molemmat ovat pesun tarpeessa…

Ah joo, ehkä menen haaveissani liian pitkälle ja väsähdän sittenkin…

Suorat seinät ja tapetit? Olohuone - osa I

2011-03-26T21:33:00.000+02:00

Ihan sellaista ehtaa kuvaa olkkarista ei tähän hätään löytänyt... tämä ensimmäinen kuva on otettu kun seinätkin on jo levytetty, kuva on siis eteisen puolelta, seinässä näkyy hämärästi viivat, millaiseksi oviaukko on ollut tarkoitus isontaa ja isonnettukin. Huushollin kaikki oviaukot on muutettu tämän päivän mittojen mukaiseksi, itse en mitään ihmeellistä niissä havainnut, mutta miehellä kuulemma oli pituutta liikaa. Samassa näkyy tämä eteisen palomuurin kaakeloinnin kauneus... kaakelointi sinällään on jees, mutta nuo kuviolaatat ei ihan vastaa unelmia.

Tämä kuva on olohuoneesta eteisen suuntaan ja oviaukko on jo isonnettu, alkuperäinen katon väritys on myös näkösällä. Samoin kuin lattia, ennen oikomista ja laminaattia.

Tämä tai vastaava kuva onkin jo ollut esillä, tapetti, lattia ja jalkalista näkösällä.

Katto, kattolista ja tapetti... Tapetti on jännä, pidemmältä luonnonvalossa se näyttää valkoiselta, vasta lähempää näkee kuvion ja löytää hennon vaaleansinisen värin kukista. Juuri sopiva, sellainen joka ei rajoita liikaa muuta sisustusta.

Listoista piti sanomani... olohuoneesta puuttuu yhä muutama lista latian rajasta. Veljeni kainomieli totesi, että "vittu, tunnissa semmoset lätkii" Niin varmaan lätkiikin, mutta jostain syystä meillä ei.

Ei aina mee putkeen…

2011-03-24T22:39:00.001+02:00

Tämä torstai ehtoo oli varattu opiskelevalle ystikselle, tarkoitus oli katsastaa wöördin ylätunnisteiden saloja pikkusen tiukemmin. Eilen iltasella kuitenkin kauppakassini entinen omistaja kyseli otanko ne osat, jotka siitä hänen autotalliinsa jäi noutoretkellä elokuussa 2009. Tottakai otan, mitä nyt jotain pikku sälää on jäänyt, ei ole ehditty noutaa ja miehen mielestä ei kai ole niin tähdellistä, kysehän on mun autosta. Vaihdelooraa ja tommosta pientä kivaa… No hän lupas ne tänään toimittaa perille, joten jäin passiin ja ystis jäi huomiselle wöördinsä kera, vaan kuinka ollakkaan, eipä kuulunut mitään tästä putkitukasta. Tana.

Enivei, menomatkalla korpeen remontoimaan poikkesin paikallisella kirppiksellä, mies jäi autoon mököttämään. Ja unohdin siinä sitten, että minähän oon ostoslakossa. Siis luulin, että on ihan helppo rinki, paikallisessahan on tarjous viiskymppiä neljä viikkoa, eli ei siellä tavara kovin tiuhaan vaihdu.

Mutta mulla olikin onnenpäivä tai jotain sen suuntasta... Arkku 28 euroo, ei paha. Tosin kun olen tämmönen hompoti hompoti, niin en tullut edes kantta avanneeksi, eli katsoneeksi onko edes pohjaa! Mutta oli siinä ja sellanen loora sivussa. Lukko on hajotettu ja noi vetimet on ihan tosi seiskytälukua, eli saa kyytia nekin.

Aika 17.44

Aika 19.20 (ei kyllä kauheesti viitsinyt käsin hioa pohjiin asti)

Aika 19.52 Pohjamaalissa.

Tämä tulee mun kotiin, ensalkuun tungen siihen noi kirppisostokset, jotka nyt lojuu konteissa ja joiden on tarkoitus jäädä tänne.

Ja tämä on siis todella nam!

Tooleja ja ranskanlilja

2011-03-21T21:38:00.000+02:00

Lauantaina aloin availla tuolipaketteja, ihan siltä varalta, että jotain puutuisi, yhden kasasin valmiiksi asti. Myönnetään, että lauantain kunto ei ollut ehkä ihan paras näin vaativaan hommaan. Koska jätin istuinosat vielä pois, ne kun ovat sitä tummanharmaata kangasta, joka ei köökiin käy. Niinpä aion jo ennen loppuun kasausta vetästä niihin jonkun muun kankaan päälle jahka joudan kangaskaupoille.

Uskokoon ken tahtoo… kyseinen tuoli muodostuu kuudesta osasta, kun sitä istuinosaa ei lasketa, mutta silti sain kasattua tämän ensimmäisen kaksi kertaa väärin, ennen kuin palikat loksahtivat sen näköisesti, että saan aikaiseksi sen mitä pitäisikin. Ja mainittakoon vielä sekin, että ensimmäisellä kerralla se olisi mennyt oikein, mutta jotenkin sokeuduin, menetin uskoni ja purin koko systeemin.

Ja kyllä seurasin ohjeita, mutta mitä semmoisilla ohjeilla tekee, missä ensin käsketään laittaa poratapit paikalleen ja oikeesti ne on jo paikallaan? Samaisen ohjeen mukan aikaa kasaukseen kuluu 20 min. Mulla meni tuon ekan kanssa puolitoista tuntia…. reilusti. Sunnuntaina kasasin kaksi, kunnes huhuiltiin maalaushommiin, ne meni jo huomattavasti ripeämmin, yhteisaika tunti. Tänään kasasin viimeisen ja aika oli 15 min. Eli ei ne ohjeet pidä kyllä yhtään paikkaansa ;)

Ja sitten ranskanlilja osioon…

keräilen niitä vähän erilaisessa muodossa, kuin useimmat, mutta käyhän se näinkin, vai mitä?

Tämä on omalta nokalta.

Se on kohta täällä....

2011-03-17T21:27:00.001+02:00

Kesä nimittäin… vaikka nautinkin keväästä kaiken eniten, siitä odotuksesta, muutoksesta joka ympärillä (ja sisimmässä) tapahtuu… silti, odotan jo kesää...

Viime kesä… onneksi on valokuvat, näistä iloitsin isosti tällä kertaa…

Sisiliskot, niitä vilistelee kasvihuoneen nurkilla...

Ainaki kerran kesäs pitää tuntee olevas Panelias, eik ain unelias. (Siis Panelian koskelta tämä kuva)

Ja tämä väsynyt matkamies, kertakaikkisen ihana teos, myös Paneliasta!

Viime kesään mahtui myös monta hienoa keikkaa, hoppas att, ensikesä on ainakin jotain yhtä upeeta... Ja kuvan runo, kuinka sattuikin heinäkuun viimeinen tunti ja elokuun alku...

Heinäkuun viimeinen tunti

Kesän kaartuessa loppuunsa,
sen viimeinen tunti,
viisareiden rouskutus

Aika hajosi silmien
eteen myötäpäivään
laitamyötäisessä

Minä riisuin tuulihattuni
ja maalasin taivaanrantaan
auringonlaskun

Unohduin hämärään
ja kaivoin hautani,
joka sulki silmäni,

avaan ne taas keväällä

On vain perhosen kevyt
hengitys iholla

- jää minuun toviksi

Elokuun parhaat sekunnit

Mielenrauhaa, ruikutusta ja ruusunkukkia

2011-03-15T21:44:00.000+02:00

Lauantaina olin vihdoin liikenteessä siihen aikaan ja paikkaan, että ehdein paikalliseen kangaskauppaan, ihan ensimmäistä kertaa, vaikka se on sijoillaan ollut varmaan puolivuotta. Yllättävän iso valikoima pieneenkin liiketilaan mahtuu. Mukaan lähti paria kangasta pienet palat, josko jossain vaiheessa kukkaroita valmistuisi. Hinnatkin oli aivan kohdillaan.

Väsy on vaivannut, viitsimättömyys, mutta pakko mikä pakko, eilen vetelin toisen eteisen katon viimeiseen kertaan ja toisen eteisen katon toivottavasti toiseksi viimeiseen kertaan. Eteisiä on kaikkineen kolme, että varmasti vähän tolvanampikin ymmärtää tuleensa eteisen läpi sisään ;). Tänään otin aikaa itselleni ja tein vajaan tunnin kävelylenkin auringon paisteessa, kummasti se antaa voimaa ja tyhjentää päätä. Nyt täytyisi oikeastaan aika kiiruusti ehtiä johonkin kauppaan, mistä löytyisi siedettävät, kohtuuhintaiset vetimet keittiön oviin ja etusarjoihin, saisi ne sitten viimein paikalleen.

Taannoin löysin kirppikseltä ruusulautasia, nyt sarja sai jatkoa kuvan sokerikosta ja kermakosta, näitä on kuulemma Sarin varastossa hirmu määrät lisää ja ne taitaa muuttaa tänne. Sitten joskus, kun täältä on lähtenyt viidessadasneljäskymmenes kolmas muuttokuorma poispäin. Vielä ei yhtään.

Kasi

2011-03-15T21:23:00.000+02:00

Taannoin Hildan blogista löytyi linkki aikas mukavaan itsetuntemus testiin. Eipä tuossa niin yllättävää esille tullut, vaikka en ihan Noin itsevarmana itseäni pidä mitä tuo antaa ymmärtää.

Kasi - Vahva Vaikuttaja

©Viivi Brunila & Marika Borg

Kasit ovat vahvoja ja itsevarmoja ihmisiä. Heistä säteilee auktoriteettia ja vaikutusvaltaa. Kasien ei yleensä tarvitse korottaa ääntään tai tehdä itsestään suurta numeroa, sillä heitä kuunnellaan ja kunnioitetaan heidän luontaisen karismansa ansiosta. Kasi haluaa, että häntä kunnioitetaan ja että hänen itsemääräämisoikeuttaan ei pyritä rajoittamaan. Kasi haluaa olla itsenäinen ja riippumaton, mutta hän on myös erittäin turvallinen ja suojelevainen perhettään ja ystäviään kohtaan. Kasit ovat parhaimmillaan silloin, kun he saavat olla vastuussa ja heidän kykyihinsä luotetaan. Kasit ovat hyvin oikeudentuntoisia. He puolustavat heikompia ja puuttuvat vääryyksiin ja epäoikeudenmukaisuuteen rohkeasti ja omaa nahkaansa säästelemättä.

Kasi on voimakastahtoinen ja menee "läpi vaikka harmaan kiven" pyrkiessään tavoitteeseensa. Kasit ovat hyvin yrittäjähenkisiä ja ottavat myös taloudellisia riskejä toteuttaakseen unelmansa. He tekevät periksi antamattomasti töitä tavoitteidensa eteen eivätkä luovuta helposti. Neuvokkuus ja sisäinen intohimo ohjaavat Kasia ja hän on erittäin taitava toteuttamaan mahdottomaltakin näyttäviä hankkeita. Kasit hakeutuvat usein johtavaan asemaan tai ryhtyvät yrittäjiksi, sillä heillä on luontainen tarve päättää asioista ja olla oman elämänsä ohjaksissa. Kasit arvostavat rehellisyyttä eivätkä anna helposti anteeksi, jos kokevat tulleensa petetyiksi tai huijatuiksi. Kasit ovat selviytyjiä ja nousevat yleensä nopeasti takaisin jaloilleen, vaikka olisivat kokeneet koviakin kolhuja elämässään.

Kasit ovat voimakasluonteisia ja suorasanaisia. He suhtautuvat elämään mutkattoman suoraviivaisesti eivätkä oikein ymmärrä jahkailua ja epäröintiä. Kasin on vaikeaa ymmärtää heikkoutta ja epävarmuutta toisissa ihmisissä, sillä hän ei salli sitä itselleen. Kasi haastaa toisia voimallisuudellaan ja haluaa tietää kuka päättää ja kuka on vastuussa. Kasi saattaa olla määräilevä ja dominoiva halutessaan saada tahtonsa läpi, mutta samalla hän kuitenkin kunnioittaa vahvuutta ja suoruutta toisissa. Vihaisena Kasi saattaa olla uhkaava ja pelottava. Kasit näyttävät kielteiset tunteensa samalla voimalla, jolla he suhtautuvat elämään muutenkin. Kasit huomaavat usein itsekin taipumuksensa liioiteltuun voimankäyttöön. Kasin sanoin: "aina hyttysen tappamiseen ei tarvita dynamiittia".

Parhaimmillaan Kasi on vakaa, päättäväinen ja arvovaltainen. Tasapainoisena hän on luontainen johtaja, jota muut kunnioittavat ja arvostavat. Kasi on parhaimmillaan silloin, kun hän puolustaa ja suojelee toisia vahvuudellaan ja työskentelee sellaisten asioiden puolesta, joihin uskoo koko suuresta sydämestään. Kasit ovat parhaimmillaan todellisia sankareita, jotka yltävät suuriin saavutuksiin ja pitävät omiensa puolia viimeiseen saakka. Kasi on rohkea, vahva ja suurisydäminen ihminen, joka osaa ottaa vastuuta luontevasti. Kasit ovat ystävinä, työtovereina ja perheenjäseninä korvaamattomia tukipilareita, joiden puoleen on turvallista kääntyä niin pienten kuin suurtenkin ongelmien kanssa.

”Elämä on tyly, se ei jätä jämääkään”

2011-03-11T17:44:00.000+02:00

Taannoin luin postauksen ihanasta visiosta, kävin useampaan otteeseen päivien mittaan nieleskelemässä ihania kuvia siitä miltä koti voisi näyttää. Minullakin on ollut visio, ja nykyään niitä on kaksi. Ajatuksissani sisustan kotia, miehelleni ja lapsille, sekä itselleni. Ajatuksissani sisustan siis kahta kotia. Tähän on tultu.

Omakotitalon remontti on jatkunut lähes puolitoista vuotta, vieden ajan ja rahat, kerrostalokotiin ei ole aikaa riittänyt. Mutta minulla on yhä unelmia, ne ovat vaan jakautuneet toteutettavaksi kahteen eri paikkaan. Sieluni silmin pystyn kuitenkin näkemään tämän kerrostalokodin tulevaisuudessa omana kotinani, josta voin tehdä itseni näköisen.

Remonttiväsymystä, avioliittoväsymystä, työväsymystä ja voimattomuutta ihmisarvoiseen elämään.

Lyhyesti siinä kaikki.

Unelmat pitävät minut hengissä.

Lauantaina

2011-03-05T09:47:00.000+02:00

Vallattoman valoisaa ja keväistä viikonloppua!

Kirppislakkoa ja muuta höpönpöppöä...

2011-03-02T22:12:00.001+02:00

Tämä työviikko on ollut ihan sieltä ja tosi syvältä. Vaikka viime viikko oli lomaa, maanantaina yhdeksän maissa oli täysin unohtunut, että olisi koskaan lomalla ollutkaan. Neljä kertaa vuodessa päälle iskee helvetti ja tilanne korostuu, kun siihen pykää kahden ihmisen työt yhden hoidettavaksi. Olen tehnyt pidempää päivää, tänään tosin vaivaisen tunnin, hartioissa alkaa tuntua aivan liiaksi tulen ja kipinöiden tuntu. Toisaalta nautin suuresta työmäärästä, toimin tarkemmin ja keskityn vain oleelliseen, saan aivan mielettömän paljon aikaiseksi valmista, virheetöntä jälkeä. Mutta iän myötä myös olen huomannut väsyväni paljon enemmän... toisaalta tuo remppaprojekti ei anna henkisesti kovin rauhallista oloa, vaan vaivaa kaiken aikaa ja syö energiaa.

Mutta...

Koska Sari on kieltänyt multa lohtuostokset kirppiksillä, niin olen siellä muuten vaan käynyt pyörimässä, tai kurkkinut ikkunoista. Ostamatta mitään, tietysti! Tässä sellaisia joskus kauan aikaa sitten tekemiäni löytöjä, joita en ole täällä näyttänyt, kamala kun huushollissa on nin paljon ryönää ;) Reikäommel pitsiliina ja lusikat, joiden myyntilapussa niiden sanottiin olevan jälkiruokalusikoita. Meillä kun on vaan ruokalusikoita ja teelusikoita, niin en tiedä, nämä on kuitenkin kooltaan jotain siitä väliltä.

Meetrimitta... pituudeltaan kaksi metriä. Tämä on ehtasen uusi, mutta tämmösiä ne oli, kun olin kakara. Tälle on olemassa jatkosuunnitelmat ihan viimesen päälle valmiina...

Eilen illalla, ehdein lukea mainoksia, ihan kummalliselta tuntui, kun yleensä kun aikaa on, joudun toteamaan, että kaikki kertyneet mainokset on vanhoja, eikä niitä kannata enää lukea. Tokmannin mainoksessa oli keittiöpyyhkeitä ja tyynynpäällisiä, tekstisellaisia. Koska mulla ei ole ainootakaan, enkä ole noihin kankaan painamisen saloihin perehtynyt (vielä), niin päätin käydä hakemassa omani pois... Meillähän täällä on pelkkä Vapis, mutta onneksi köyhästä naapurikaupungista löytyy ko. kauppa, joten sinne vei matka...

Samalla kun otin keittiöpyyhkeen, päivitin tiskiharjan uuteen... Pyyhe on kooltaan 50*70 cm ja myytiin hintaan 2,-. Oikeastaan niitäkin olisi tarvinnut ottaa useampi heti....

Tyynynpäälliset... ehkä hieman väärän valkoiset makuuni, mutta eiköhän yksi kierros meikäläisen pyykkäystaidoilla korjaa tilanteen :). Tyynynpäällinen oli nyt hintaan 4,-. Ja kyllä joo, huomasin, että ehkä nuo sisätyynytkin olisi aika uusia, aika muhkuroita ovat jo...

Mukavaa loppuviikkoa, ihan kohta on p e r j a n t a i !

Ajanpieksemää ja uuden tuoksuista

2011-02-25T22:15:00.000+02:00

Pikkulikkana, paljon aikaa taaksepäin kerien… Isäni oli ostanut kotitalon äidiltään ja tälle minun mummulle oli jätetty syytinki yläkerran huoneisiin. Meidän nelihenkinen perhe asusti alakerran huoneissa, äiti oli viemäri ja tuomari, sauna ja huusi oli molemmat pihanperällä. Ihan alkuun meillä ei ollut omaa saunaa (onneksi oma huusi kumminkin) vaan kävimme saunomassa milloin missäkin, ainakin kummeillani, pappan ja mamman luona, sekä yhden tuttavaperheen.

Kesäisin mummu tuli kaupungista, en muista viivähtikö hän koskaan kuin yhden yön vai useampia peräkkäin, mutta muistan kuinka silloin pääsin vinttiin, mummun valtakuntaan, joka oli täynnä aarteita, kauniita, vanhoja huonekaluja, tauluja, valokuvia ja sitten ne kaiken tärkeimmät ja minulle ihanimmat, mummun nappitoskot. Saatoin tuntikaupalla hivellä ja sivellä niiden sisältöä, useimmat napeista oli vanhoja, leikattu irti mikä mistäkin, mutta kauniita ne olivat. Ne yöt, jotka mummu vietti valtakunnassaan, sain nukkua hänen vieressään, päästävedettävässä petissä, jossa oli pitsilakanat ja ummehtunut haju.

Joka kerta, kun kipparilla löydän pussin, jossa on vanhoja nappeja, muistot palaavat mieleeni ja napit lähtevät mukaani. Mutta ihan oikeita vanhoja nappeja on kovin vähän saatavilla. Tänään poikkesin oman paikkakunnan aikoinaan ainoalla, mutta nykyään toisella kipparilla, joka tämän päivän asetusten mukaan sijaitsee syrjässä ja varmasti siksi on karsinut asiakaskuntaa ja on enää avoinna pe-la-su. Omasta mielestäni se kyllä rajoittaa vielä enemmän asiakaskuntaa, mutta minkäs teet… Vaan asiaan viimeinkin, eiks niin... törmäsin nättiin peltitoskoon, joka suorastaan huusi nappeja sisäänsä, hinta oli enemmän kuin kohtuullinen, joten mukaan lähti. Nyt mulla on oma nappitosko, musta voi joskus tulla mummu! Pojat, älkää silti pitäkö mitään kiirettä, kiittäen äitinne!

Puolivahingossa, tai en kehdannut mennä pelkän looran kanssa kassalle, no ei vaiskaan, ruusulautasia, ei ehkä maailman kauneimpia, mutta uskoakseni saman sarjan kuffeekupit on lapsuuskotona, nuissa on kullattu syrjä ja miulla ei tiskaria ole, joten passaa varsin hyvin. Kuvauspaikkana oma piha, kun päättelin, että ihan valoisaan aikaan ei täällä kerrostalolla olla, kuten ei oltukaan, eli nappiin osu.

Ja sitten tietysti piti eilen maalattua listaa vähän sovitella, samalla näkyy olkkarin tapetti ja laatevärkki, ollos hyvät!

Lämpöisesti kiittelen kaikkia teitä blogiystäviä, kun päästätte koteihinne vierailemaan! Oikein muksaa viikonloppua kaikille, maanantaina meilläpäin alkaa taasen arki…. mutta ei mietitä sitä ihan vielä!

Maalari maalasi listoja...

2011-02-24T22:00:00.000+02:00

Höpöt höpöt, minä ehtinytkään mitään koruja väkertää, isäntä soitti ja hälyytti ruuanlaitoon ja sitten mars matkaan vetelemään maalia listoihin. Listat oli alunperin tarkoitus vetasta samalla maalilla, kuin katot ja kattolistat, vaan kas kumma, kun ei se mattapinta sitten näyttänyt enää nätiltä lattianrajassa. Katossa ja katonrajassa se on ihan jees, kun valo ei sinne ulotu ihan täysillä, mutta nämä vaatii vähän kiiltoa osakseen.

Jos rakastin näitä jo puuvalmiina, mutta nyt maalattuina vielä enemmän. Listan korkeus on 125 mm ja ne on teetetty Höyläämö A. Nuotiolla Panelian asemalla, kuten kaikki taloomme tulevat listat. Suosittelen kaikille ihan aitoa puuta ja paikallisten höyläämöjen käyttöä listatarpeissa, hinnat on kilpailukykyisiä ja listojen mitat ja mallit ihan jotain muuta, kuin markettien mdf-listoissa.

Seinätekstit, niitä näkyy nykyään monen huushollissa olevan ja onhan ne kauniita, tekstit koskettavia, ei siinä mitään. Luultavasti omaan seinääni haluasin kuitenkin jotain vähän erilaista eli tälläistä, minkä bongasin Tampereen yo-talolta.

Muuten, tänään odoteltiin, että se ruokapöytä olisi ollut noudettavissa, vaan eipä kuulunut mitään. Toivottavasti huomenna, kun on tämä lomakin vetelemässä viimeisiään ja samalla noutoreissulla olisi tarkoitus poiketa tte:n luona. Jostain kumman syystä hän on laittanut kaikenmoista roipetta siivouksissaan korjuun, jos ne mulle johonkin käyttöön menisi. Ja mullahan menee, mutta onko sitä aikaa koskaan? Olen tämän lomaviikon aikana mennyt nukkumaan aika pitkälti samoihin aikoihin kuin työpäivinäkin, jolloin kärsin aina väsymyksestä ja unta on päivisin riittänyt tuonne 11 kieppeille.. onko se sitten ihme, jos ei jaksa millään nousta niin, että olisi ennen 7 aamuisin töissä. Tosin se riittävästi nukkuminen tarkoittaisi sitten sitä, että arkisin pitäisi mennä maate n. klo 20 ja ei ole ihan tervettä sekään ajattelu. Joten jatketaan näillä.... väsyneillä jutuilla =)